Very often a change of self is needed more than a change of scene

Otsikossa tiivistyy aika pitkälti se, mitä olen tässä kuluneen kuukauden aikana pohtinut. Viimeiset pari vuotta mulla on ollut jatkuvasti tietynlainen stressi takaraivossa. Oon miettinyt suuntaani elämässä ja ehkä eniten sitä, että pian täytyisi ryhtyä toteuttamaan sitä ainoaa selkeää haavetta joka mulla on moniin vuosiin ollut: hetkellinen muutto ulkomaille.

Ainoa vaan, että mulla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä a) siitä minne haluan mennä b) siitä mitä haluan ko. lokaatiossa tehdä. Eli käytännössä ei minkäänlaista suunnitelmaa, johon tarttua ja jota lähteä konkreettisesti työstämään eteenpäin. Yritäpä siinä sitten laatia matkasuunnitelmaa, saati saada avomiestä innostumaan tästä epämääräisestä ideasta…

Ainakaan toivottavasti. #monday #quote #life

A photo posted by Miia (@trisu) on

Viimeiset pari vuotta oon siis ollut jonkinlaisessa limbossa. Joululomalla sain onneks vähän aikaa ja etäisyyttä kaikkeen, ja tajusin yhtäkkiä varsin selkeästi, että oon onnistunut putoamaan 30v kriisin syövereihin. Kesällä tulee täyteen tuo maaginen luku, jota ennen olin kai omassa mielessäni kuvitellut tehneeni jotain enemmän. Päässeeni jotenkin pidemmälle. En tiedä. No, odotukset JOSTAIN suuresta nimettömästä, jonka olisi pitänyt tapahtua ennenkuin se 30v tulee täyteen. Ah tätä länsimaisen ihmisen ahdinkoa. ;)

Juteltuani tästä rakkaan (ja itseäni huomattavasti fiksumman) avomiehen kanssa, päätin antaa itselleni välivuoden matkahaaveilusta ja keskittyä pitkästä aikaa siihen, että opettelen nauttimaan nykyhetkestä. Koska tässä kaikessa “shoulda woulda coulda” -stressissäni oon unohtanut elää ja iloita niistä pienistä hetkistä, joita jokainen päivä on täynnä.

Tästä tulee myös varmasti monin tavoin muutoksen vuosi. Töissä tapahtuu kaikenlaisia uudistuksia joiden vuoksi joudun vakavasti miettimään itsekin, mitä oikeasti haluan tehdä ja kuinka päiväni käyttää. Mutta tätä en aio alkaa stressaamaan, vaan otan ennemminkin rauhallisena tutkimusmatkana itseeni. Annan itselleni ja ajatuksilleni aikaa. Enkä toisaalta kuitenkaan anna sitä aikaa niille ajatuksille liikaa, koska ylianalysointi ei johda mihinkään. En halua enää haaskata yhtäkään vuotta sumussa – välillä voi vaan olla.

Tämän vuoden aikana haluun myös keskittyä entistä enemmän hyvinvointiini, niin henkiseen kuin fyysiseen. En tiedä miksi, mutta mulla on kutina että tästä tulee hyvä vuosi. Aion tehdä siitä sellaisen. Ja tämä olkoon uudenvuoden lupaukseni itselleni. Just breathe.

2 thoughts on “Very often a change of self is needed more than a change of scene”

  1. Kuulostipas tutulta. Muistan nuo samanlaiset ajatukset pian kymmenen vuoden takaa, kun olin lähdestymässä kolmekymppisiäni.

    Itse ratkaisin asian niin, että otin puolen vuoden virkavapaan, ja suuntasin Ausseihin, sinne kun sai Working Holiday -viisumin vielä alle 30-v. Neljä kuukautta siellä ja kaksi Aasiassa, yksin reissussa, sai kaukokaipuuni häipymään aika moneksi vuodeksi. Ehkä vasta nyt olen alkanut uudelleen ajattelemaan, että olisi sittenkin kiva vielä asua ulkomailla. Nyt se on vaan potenssiin 1000 vaikeampaa.

    1. Jotenkin lohdullista kuulla, etten ole ainoa joka tällaisten ajatusten kanssa painii tai on paininut! :) Ja kuulostaa kyllä mainiolta tuo ratkaisusi, vaatii myös rohkeutta lähteä yksin reissuun eli hatun nosto sinne. Eipähän jää mietityttämään, että “olisiko sittenkin pitänyt…”. Se on kyllä niin totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeammalta lähteminen tuntuu. Jo pelkästään yhtään vakituisemmat työt, asuntolainat ja tietysti suhde asettaa omat haasteensa, lapsista nyt puhumattakaan. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa lähivuosina saan itsekin tehty tuon irtioton, vaikka nyt onkin vähän holdilla koko juttu ja asteella “sitten joskus”. Unelmia täytyy kuitenkin olla ja niihin uskoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *