Very often a change of self is needed more than a change of scene

Otsikossa tiivistyy aika pitkälti se, mitä olen tässä kuluneen kuukauden aikana pohtinut. Viimeiset pari vuotta mulla on ollut jatkuvasti tietynlainen stressi takaraivossa. Oon miettinyt suuntaani elämässä ja ehkä eniten sitä, että pian täytyisi ryhtyä toteuttamaan sitä ainoaa selkeää haavetta joka mulla on moniin vuosiin ollut: hetkellinen muutto ulkomaille.

Ainoa vaan, että mulla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä a) siitä minne haluan mennä b) siitä mitä haluan ko. lokaatiossa tehdä. Eli käytännössä ei minkäänlaista suunnitelmaa, johon tarttua ja jota lähteä konkreettisesti työstämään eteenpäin. Yritäpä siinä sitten laatia matkasuunnitelmaa, saati saada avomiestä innostumaan tästä epämääräisestä ideasta…

Ainakaan toivottavasti. #monday #quote #life

A photo posted by Miia (@trisu) on

Viimeiset pari vuotta oon siis ollut jonkinlaisessa limbossa. Joululomalla sain onneks vähän aikaa ja etäisyyttä kaikkeen, ja tajusin yhtäkkiä varsin selkeästi, että oon onnistunut putoamaan 30v kriisin syövereihin. Kesällä tulee täyteen tuo maaginen luku, jota ennen olin kai omassa mielessäni kuvitellut tehneeni jotain enemmän. Päässeeni jotenkin pidemmälle. En tiedä. No, odotukset JOSTAIN suuresta nimettömästä, jonka olisi pitänyt tapahtua ennenkuin se 30v tulee täyteen. Ah tätä länsimaisen ihmisen ahdinkoa. ;)

Juteltuani tästä rakkaan (ja itseäni huomattavasti fiksumman) avomiehen kanssa, päätin antaa itselleni välivuoden matkahaaveilusta ja keskittyä pitkästä aikaa siihen, että opettelen nauttimaan nykyhetkestä. Koska tässä kaikessa “shoulda woulda coulda” -stressissäni oon unohtanut elää ja iloita niistä pienistä hetkistä, joita jokainen päivä on täynnä.

Tästä tulee myös varmasti monin tavoin muutoksen vuosi. Töissä tapahtuu kaikenlaisia uudistuksia joiden vuoksi joudun vakavasti miettimään itsekin, mitä oikeasti haluan tehdä ja kuinka päiväni käyttää. Mutta tätä en aio alkaa stressaamaan, vaan otan ennemminkin rauhallisena tutkimusmatkana itseeni. Annan itselleni ja ajatuksilleni aikaa. Enkä toisaalta kuitenkaan anna sitä aikaa niille ajatuksille liikaa, koska ylianalysointi ei johda mihinkään. En halua enää haaskata yhtäkään vuotta sumussa – välillä voi vaan olla.

Tämän vuoden aikana haluun myös keskittyä entistä enemmän hyvinvointiini, niin henkiseen kuin fyysiseen. En tiedä miksi, mutta mulla on kutina että tästä tulee hyvä vuosi. Aion tehdä siitä sellaisen. Ja tämä olkoon uudenvuoden lupaukseni itselleni. Just breathe.

Joulupuu on (yhä) rakennettu

Tuli pidettyä ennätyksellisen pitkästi joulutaukoa internetin ihmeellisestä maailmasta – ja kylläpä muuten teki hyvää. Kun sekä työt että harrastukset hoituu lähinnä nörtteillen, tulee arkena istuttua vähän liikaakin nokka läppärin näytössä kiinni.

Mutta ei auta, niin ihanaa kuin eristäytyminen loman viettoon 600 kilometrin päähän olikin, paluu arkeen on nyt suoritettu. Vuosi 2012 on hyvästelty yhdessä loman kanssa, ja hyvä niin. En voi nimittäin kehua, että viime vuosi olisi ollut se kaikista parhain ja hohdokkain. Joten tervetuloa vuosi 2013, tehdään susta parempi.

Ps. En millään raaskisi luopua (kuvissa näkyvästä) köyhän naisen joulupuusta. Onko paha, jos se nököttää paikallaan vielä kesäkuussakin?