Nizza stole my heart

Menihän siinä vaatimattomasti puolisen vuotta, mutta sain vihdoinkin käytyä läpi Nizza-kuvat. :D Hurraa! Suunnattiin siis loppukesästä ex tempore -matkalla Nizzassa, ja tehtiin samalla myös päivän reissu Monte Carloon.

Varsinaisia lomakuvia ei tullut järkkärillä juuri otettua, iPhonelta niitä löytyy sitten sitä suurempi läjä… Järkkäriä taidettiin kantaa huikea yksi päivä mukana, kun käytiin kiipeämässä jollekin järkyttävän korkealla vuorelle. Oli muuten aika tuskainen ja pitkä matka siinä helteessä, mutta näkymät ehdottomasti sen arvoisia.

Tässä siis kyseisen helteisen päivän tarina kronologisessa järjestyksessä. Huomatkaa portaiden loppumaton määrä.

Nizzaan lähtisin mielellään uudestaan, joku siinä kaupungissa viehätti ja tuntui mukavalla tavalla tutulta. Ranska toki muutenkin maana kiinnostaa, ja se Pariisi on tietystikin edelleen must-see-listalla.

Hiuskriisi. Taas.

Kylmäkeratiinipidennykset vol. 2 on ollut päässä nyt sen nelisen kuukautta ja niiden poisto alkaa kummitella mielessä. Aattelin, että voisi vaihteeksi olla hetken ilman pidennyksiä. Ja sitten törmäsin tietysti just näihin muutaman kuukauden takaisiin kuviin.

Argh. Rakastan tommoisia löysiä laineita ja ne toimii pidennyksissä ihan täydellisesti. Eikä siitä pääse yli tai ympäri, että oon vähän koukuttunut tähän selkää myöten lainehtivaan tukkaan. Mutta, aion pysyä suunnitelmassa ja odotella ainakin kevääseen, ennenkun otan taas jonkun toisen kutrit päähäni.

Väri on toinen murheenkryyni. Mulla on ollut viime keväästä asti tommoinen “liukuväri”-efekti (lue: helvetin pitkä juurikasvu) mut nyt voisin ehkä siitäkin luopua.

Toisaalta tää on ollut maailman helpointa, kun ei ole tarvinut käydä vähän väliä värjäyttämässä tukkaa… Mutta siinä vaiheessa kun tyvikasvu alkaa lähestyä uhkaavasti olkapäitä, on varmaan aika sanoa sille hyvästit.

Ps. Ja vielä täysin asiasta kukkaruukkuun: yllä näkyy Nizzasta kotiutettu laukkurakkauteni by Stella McCartney. <3 I-HA-NA.