Allure of the Seas ft. Välimeri – Viikkokalenteri

Alle viikko reissuun, jeij! Ja tasan viikon päästä näihin aikoihin ollaan astumassa laivaan. <3 Saatiin vihdoin vähän sumplittua suunnitelmia laivan aktiviteettien osalta, eli varattiin ekaksi illaksi ruokailu Chops Grille -raflaan ja meripäivälle viininmaistelua. Satamien osalta ei olla vielä sen suurempia suunniteltu, viikon kalenteri näyttää siis tältä: 28.5. Lähtö: Civitavecchia, Italia
29.5. Napoli, Italia (7-20)
30.5. Merellä
31.5. Barcelona, Espanja (5-18)
1.6. Palma, Espanja (8-16)
2.6. Marseille, Ranska (9-18)
3.6. La Spezia, Italia (8.30-20.30)
4.6. Paluu: Civitavecchia, Italia

Kaupungeista meille ainoana uutena tulee Marseille, mut sielläkään ei ole mitään must see -juttua, paitsi ehkä vierailu ihan parhaassa miesten vaateliikkeessä Devredissä. La Speziasta todennäköisesti otetaan juna Pisaan ja käydään vihdoin tsekkaamassa se pakollinen, eli kalteva torni. Napolin satamasta taas haluaisin suunnata Amalfille, mut täytyy vielä tutkia miten tää olisi fiksuinta toteuttaa.

laivalla6

Muiden satamien osalta tarkoituksena on vaan nauttia ja mennä fiiliksen mukaan – tää on osoittautunut varsin toimivaksi järjestelyksi. Me ei jotenkin innostuta järjestetyistä (ja suhteellisen hintavista) päiväretkistä, joilla on pakko ryysätä ryhmän mukana joka suuntaan.

Yksi missio mulla tosin tälle reissulle on, ja se saattaa vähän määritellä tekemisiä ja menemisiä… Melkoinen treasure hunt luvassa! Mutta ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa. ;)

Välimeren risteily – “eikö siellä käy vain vanhukset?”

Oon hurahtanut risteilyyn. Yleensä kun otan asian uuden ihmisen kanssa puheeksi, tapahtuu (vähintään) yksi kahdesta:

1. Kuulijan mieleen syöksähtää järkyttävä ruotsinlaiva-flashback circa 2000 ja hän katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

2. Kuulijan mieleen syöksähtää kenties vielä järkyttävämpi Love Boat -flashback ja hän kysyy “eikö sellaisilla risteilyillä käy vaan vanhat ihmiset“. Ja katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

laivalla24

Kieltämättä risteileminen oli vielä vuosi sitten matkustusmuoto, jota en ollut koskaan edes harkinnut. Enkä vähiten juuri noista yllä mainituista syistä. Kävi kuitenkin niin, että ystävien suostuttelemana astuin toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa Välimerellä risteilevän laivan sisuksiin, ja taisin olla myyty melkolailla heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.

laivalla23

Kyseisen risteilyn jälkeen päässä pyöri kuitenkin vielä pieni skeptisyys: oliko risteily siksi niin hauska, että olimme nimenomaan kaveriporukan kanssa liikenteessä? Asia täytyi testata heti seuraavana syksynä, jolloin suuntasimme avokin kanssa uudelle risteilylle kahdestaan. Ja kyllä, vaikka kokemus oli toki erilainen, risteileminen todellakin tuntui yhä mahtavalta.

laivalla2

Mutta miksi juuri risteileminen? Huomaan aina, että on tosi vaikea pukea sanoiksi mikä tässä matkustusmuodossa oikeasti viehättää – ainakaan yhden lyhyen postauksen verran. Ehkä ne suurimmat syyt ovat seuraavat:

  • Heräät jokaisena aamuna uudesta kaupungista, usein myös kokonaan uudesta maasta. On aika vähän asioita elämässä, mitkä herättävät mussa samanlaista intoa kuin se, että nousen sängystä ja astelen hytin parvekkeelle kurkkimaan ensimmäisiä fiiliksiä uudesta satamasta. Siinä on jotain maagista. Samoin kuin siinä, että pääsen näkemään paikkoja joihin en koskaan muuten päätyisi.

laivalla1

  • Vaikka olisit laivalla kokonaan yksin, et ole kuitenkaan oikeasti yksin. Kokemukseni perustuvat toistaiseksi toki vain yhden laivayhtiön tarjontaan, mutta ainakin meidän reissuilla yleistunnelma laivalla on ollut jotenkin.. yhteisöllinen. Vaikea selittää. Mutta kaikki monta tuhatta ihmistä samassa tilanteessa, kokemassa yhdessä hienoja asioita, nauttimassa olosta ja ajasta juuri siinä hetkessä. Samalla tulee myös tavattua mielenkiintoisia ihmisiä.

laivalla3

  • No se meri. Huhhuh! En lähtökohtaisesti ole ollut erityisesti meren suurin ystävä sillä tavoin kuin monet ovat, mutta ihan oikeasti. Ei voi olla rakastamassa sitä ääntä, sitä rauhan tunnetta keskellä ulappaa. Niitä aamun hetkiä kun meri kimmeltää auringon säteissä, tai illan laskeutumista jolloin kaikki ympärillä värjäytyy oranssiksi tai punertavaksi tai en-edes-tiedä-mikä-tuo-väri-on-mutta-se-on-upeaksi.

    Tai yötä, kun ei näy mitään muuta kuin pilkkopimeää ja tunnet olevasi maailman pienin piste keskellä täyttä tyhjyyttä – se on pelottava hetki, mutta samalla aika huikea. Saatika ukkosella, jota pelkään, mutta jota en voinut olla katselematta sen levittäytyessä koko meren ylle jyrisemään ja valaisemaan muuten niin pimeän maiseman.

laivalla4

Siinä vain muutama syy, miksi olen rakastunut risteilemiseen. Kuvat viime kesältä Kroatiasta, johon muuten olen myöskin rakastunut – kiitos risteilyn, joka meidät sinne kuljetti.

Tälle vuodelle me ollaan varattu jälleen kaksi risteilyä, eli lisää asiaa luvassa takuulla myös blogin puolella!

Matkahaaveilua

Lentoyhtiöiden alekauden myötä alkoi taas se aika vuodesta, kun piti sai ryhtyä suunnittelemaan tulevan kesän reissuja. Aiempina kolmena kesänä on vietetty aikaa Italiassa + viime kesänä Nizzassa, kun taas tällä kertaa ei ollut selkeää ajatusta siitä mihin haluttaisiin suunnata.

Hakusessa oli siis “joku kaupunkiloma” ja asia ratkesi oikeastaan itsestään, kun Norwegianilla oli tarjolla melkoisen halvat lennot Pariisiin touko-kesäkuun vaihteelle. Hintaa tuli (per henkilö) 140e, sisältäen 16 euron arvoiset paikkavaraukset. Joten Pariisi, here we come!

Pariisi on ollut mulla “pakko nähdä” -listan kärkipäässä jo ihan lapsesta asti, joten superinnokkaana odottelen reissua. Toukokuuhun tosin tuntuu olevan vielä ikuisuus – eikä vähiten sen takia, että tuota ennen pitäisi saada oppari ja loput opinnot vihdoinkin kasaan…

Jossain takaraivossa kuumottelee myös ajatus siitä, että ehkä loput kolme lomaviikkoa voisi säästää elokuulle ja käydä silloin toisella reissulla esimerkiksi Barcelonassa. Oon silmäillyt tässä siis lentoja myös tuonne suunnalle. Saa nähdä, tuleeko sorruttua vielä toisenkin kerran Norwegianin alennuslentoihin…

Nizza stole my heart

Menihän siinä vaatimattomasti puolisen vuotta, mutta sain vihdoinkin käytyä läpi Nizza-kuvat. :D Hurraa! Suunnattiin siis loppukesästä ex tempore -matkalla Nizzassa, ja tehtiin samalla myös päivän reissu Monte Carloon.

Varsinaisia lomakuvia ei tullut järkkärillä juuri otettua, iPhonelta niitä löytyy sitten sitä suurempi läjä… Järkkäriä taidettiin kantaa huikea yksi päivä mukana, kun käytiin kiipeämässä jollekin järkyttävän korkealla vuorelle. Oli muuten aika tuskainen ja pitkä matka siinä helteessä, mutta näkymät ehdottomasti sen arvoisia.

Tässä siis kyseisen helteisen päivän tarina kronologisessa järjestyksessä. Huomatkaa portaiden loppumaton määrä.

Nizzaan lähtisin mielellään uudestaan, joku siinä kaupungissa viehätti ja tuntui mukavalla tavalla tutulta. Ranska toki muutenkin maana kiinnostaa, ja se Pariisi on tietystikin edelleen must-see-listalla.

Elämisen sietämätön keveys

Just nyt on aika ihanaa. Lomaa takana viikko ja edessä vielä melkein kaksi – ei kiirettä, ei stressiä, ei ajatustakaan edessä siintävistä töistä ja opinnoista ja siitä kuinka helvetin kiireinen syksy on luvassa… (No okei, ehkä pari ajatusta, mutta ne voi onneksi työntää johonkin kauas mielen sopukoihin. Toistaiseksi.)

Viime viikko meni sukuloidessa landella, tämä viikko kotisohvalla lepuutellen ja ensi viikolla koko ihanuus huipentuu reissuun! Päätettiin nimittäin Mikan kanssa viime yönä, että johonkin lämpimään on päästävä ja varattiin erittäin ex tempore -matka Nizzaan. Sunnuntaina lähtö, torstaina paluu.

Googleteltiin yöllä varmana joku kolmisenkymmentä Euroopan kaupunkia läpi, ja lopulta edullisimmaksi lennot tällä aikataululla tuli Milanoon tai Nizzaan.

Käytiin Italiassa kesäkuussa (samoin kuin parina aiempanakin kesänä), ja vaikka molemmat maata rakastetaankin, on nyt Ranskan vuoro. Etenkin kun ei olla kumpikaan aiemmin Ranskassa vierailtu.

Sunnuntaita odotellessa.