Välimeren risteily – “eikö siellä käy vain vanhukset?”

Oon hurahtanut risteilyyn. Yleensä kun otan asian uuden ihmisen kanssa puheeksi, tapahtuu (vähintään) yksi kahdesta:

1. Kuulijan mieleen syöksähtää järkyttävä ruotsinlaiva-flashback circa 2000 ja hän katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

2. Kuulijan mieleen syöksähtää kenties vielä järkyttävämpi Love Boat -flashback ja hän kysyy “eikö sellaisilla risteilyillä käy vaan vanhat ihmiset“. Ja katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

laivalla24

Kieltämättä risteileminen oli vielä vuosi sitten matkustusmuoto, jota en ollut koskaan edes harkinnut. Enkä vähiten juuri noista yllä mainituista syistä. Kävi kuitenkin niin, että ystävien suostuttelemana astuin toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa Välimerellä risteilevän laivan sisuksiin, ja taisin olla myyty melkolailla heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.

laivalla23

Kyseisen risteilyn jälkeen päässä pyöri kuitenkin vielä pieni skeptisyys: oliko risteily siksi niin hauska, että olimme nimenomaan kaveriporukan kanssa liikenteessä? Asia täytyi testata heti seuraavana syksynä, jolloin suuntasimme avokin kanssa uudelle risteilylle kahdestaan. Ja kyllä, vaikka kokemus oli toki erilainen, risteileminen todellakin tuntui yhä mahtavalta.

laivalla2

Mutta miksi juuri risteileminen? Huomaan aina, että on tosi vaikea pukea sanoiksi mikä tässä matkustusmuodossa oikeasti viehättää – ainakaan yhden lyhyen postauksen verran. Ehkä ne suurimmat syyt ovat seuraavat:

  • Heräät jokaisena aamuna uudesta kaupungista, usein myös kokonaan uudesta maasta. On aika vähän asioita elämässä, mitkä herättävät mussa samanlaista intoa kuin se, että nousen sängystä ja astelen hytin parvekkeelle kurkkimaan ensimmäisiä fiiliksiä uudesta satamasta. Siinä on jotain maagista. Samoin kuin siinä, että pääsen näkemään paikkoja joihin en koskaan muuten päätyisi.

laivalla1

  • Vaikka olisit laivalla kokonaan yksin, et ole kuitenkaan oikeasti yksin. Kokemukseni perustuvat toistaiseksi toki vain yhden laivayhtiön tarjontaan, mutta ainakin meidän reissuilla yleistunnelma laivalla on ollut jotenkin.. yhteisöllinen. Vaikea selittää. Mutta kaikki monta tuhatta ihmistä samassa tilanteessa, kokemassa yhdessä hienoja asioita, nauttimassa olosta ja ajasta juuri siinä hetkessä. Samalla tulee myös tavattua mielenkiintoisia ihmisiä.

laivalla3

  • No se meri. Huhhuh! En lähtökohtaisesti ole ollut erityisesti meren suurin ystävä sillä tavoin kuin monet ovat, mutta ihan oikeasti. Ei voi olla rakastamassa sitä ääntä, sitä rauhan tunnetta keskellä ulappaa. Niitä aamun hetkiä kun meri kimmeltää auringon säteissä, tai illan laskeutumista jolloin kaikki ympärillä värjäytyy oranssiksi tai punertavaksi tai en-edes-tiedä-mikä-tuo-väri-on-mutta-se-on-upeaksi.

    Tai yötä, kun ei näy mitään muuta kuin pilkkopimeää ja tunnet olevasi maailman pienin piste keskellä täyttä tyhjyyttä – se on pelottava hetki, mutta samalla aika huikea. Saatika ukkosella, jota pelkään, mutta jota en voinut olla katselematta sen levittäytyessä koko meren ylle jyrisemään ja valaisemaan muuten niin pimeän maiseman.

laivalla4

Siinä vain muutama syy, miksi olen rakastunut risteilemiseen. Kuvat viime kesältä Kroatiasta, johon muuten olen myöskin rakastunut – kiitos risteilyn, joka meidät sinne kuljetti.

Tälle vuodelle me ollaan varattu jälleen kaksi risteilyä, eli lisää asiaa luvassa takuulla myös blogin puolella!

Nizza stole my heart

Menihän siinä vaatimattomasti puolisen vuotta, mutta sain vihdoinkin käytyä läpi Nizza-kuvat. :D Hurraa! Suunnattiin siis loppukesästä ex tempore -matkalla Nizzassa, ja tehtiin samalla myös päivän reissu Monte Carloon.

Varsinaisia lomakuvia ei tullut järkkärillä juuri otettua, iPhonelta niitä löytyy sitten sitä suurempi läjä… Järkkäriä taidettiin kantaa huikea yksi päivä mukana, kun käytiin kiipeämässä jollekin järkyttävän korkealla vuorelle. Oli muuten aika tuskainen ja pitkä matka siinä helteessä, mutta näkymät ehdottomasti sen arvoisia.

Tässä siis kyseisen helteisen päivän tarina kronologisessa järjestyksessä. Huomatkaa portaiden loppumaton määrä.

Nizzaan lähtisin mielellään uudestaan, joku siinä kaupungissa viehätti ja tuntui mukavalla tavalla tutulta. Ranska toki muutenkin maana kiinnostaa, ja se Pariisi on tietystikin edelleen must-see-listalla.

Sigma meets Porvoo

Käytiin Porvoossa piipahtamassa muutama viikonloppu sitten. On se vaan ihastuttava paikka, vaikka toki parhaassa kukoistuksessa kesäisin. Voisin ihan ilolla ottaa siitä joen rannasta jonkun kesäpaikan itselleni…

Anyways, kokeilin samalla reissulla uutta Sigman 70-300mm putkea. Ostettiin tuo ihan vaan halvan hintansa vuoksi digiexpoilta sen kummemmin tutkimatta, kun 50mm sanoi itsensä aika pitkälti irti ja tarvittiin “ihan mikä tahansa” objektiivi odotellessa uuden 50mm saapumista.

Ja kas kummaa, tämä väliaikaiseksi korvikkeeksi hankittu ostos olikin ihan positiivinen yllätys! Maksettiin tuosta huokeat 99e, ja siihen nähden siis oikein mainio hankinta. Ehkäpä tämä ei jääkään hyllylle pölyttymään?

It’s so good like this, these are times we’ll miss

Käytiin eilen ystäväpariskunnan kanssa Helsingin baarikierroksella, tulipa vihdoin tarkistettua ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt Namun terassikin. Näkymissä ei ainakaan ollut valittamista – jopa tuttu ja turvallinen rautatieasema näytti erilaiselta tästä perspektiivistä katseltuna.

Vaikka on kiva olla välillä kotona ja tavata tuttuja, tulee silti hieman kaiholla muisteltua viimeviikkoista reissua maaseudun rauhaan…

“And we all sit round here in our home town
It’s so good like this, these are times we’ll miss
The memories, I hope will never fade
Glowing embers fly across the sky your”

Lostprophets – Last Summer

Lämpötiloja katsellessa taitaa olla aika myöntää, että syksy saapuu ihan kiitettävää vauhtia. Puuh. Onneksi pääsee karkaamaan vielä hetkeksi sinne Nizzaan tosiasioita pakoon.. :D

Ikuinen kaupunki

Tulevaa Nizzan matkaa fiilistellessä tajusin, etten ole vielä edes laittanut blogiin kuvia Rooman reissulta. Hups. Lähestyvä vanhuus ja dementia jne… Mutta tässäpä näitä muutama.

Huippumuotia, kiireetöntä käyskentelyä pikkukujilla ja laiskottelua puistoissa – Rooma oli aivan yhtä ihana kuin vuosi sittenkin, joskin (jos mahdollista) entistä enemmän turistien valtaama. Ja kuuma!