Välimeren risteily – “eikö siellä käy vain vanhukset?”

Oon hurahtanut risteilyyn. Yleensä kun otan asian uuden ihmisen kanssa puheeksi, tapahtuu (vähintään) yksi kahdesta:

1. Kuulijan mieleen syöksähtää järkyttävä ruotsinlaiva-flashback circa 2000 ja hän katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

2. Kuulijan mieleen syöksähtää kenties vielä järkyttävämpi Love Boat -flashback ja hän kysyy “eikö sellaisilla risteilyillä käy vaan vanhat ihmiset“. Ja katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

laivalla24

Kieltämättä risteileminen oli vielä vuosi sitten matkustusmuoto, jota en ollut koskaan edes harkinnut. Enkä vähiten juuri noista yllä mainituista syistä. Kävi kuitenkin niin, että ystävien suostuttelemana astuin toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa Välimerellä risteilevän laivan sisuksiin, ja taisin olla myyty melkolailla heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.

laivalla23

Kyseisen risteilyn jälkeen päässä pyöri kuitenkin vielä pieni skeptisyys: oliko risteily siksi niin hauska, että olimme nimenomaan kaveriporukan kanssa liikenteessä? Asia täytyi testata heti seuraavana syksynä, jolloin suuntasimme avokin kanssa uudelle risteilylle kahdestaan. Ja kyllä, vaikka kokemus oli toki erilainen, risteileminen todellakin tuntui yhä mahtavalta.

laivalla2

Mutta miksi juuri risteileminen? Huomaan aina, että on tosi vaikea pukea sanoiksi mikä tässä matkustusmuodossa oikeasti viehättää – ainakaan yhden lyhyen postauksen verran. Ehkä ne suurimmat syyt ovat seuraavat:

  • Heräät jokaisena aamuna uudesta kaupungista, usein myös kokonaan uudesta maasta. On aika vähän asioita elämässä, mitkä herättävät mussa samanlaista intoa kuin se, että nousen sängystä ja astelen hytin parvekkeelle kurkkimaan ensimmäisiä fiiliksiä uudesta satamasta. Siinä on jotain maagista. Samoin kuin siinä, että pääsen näkemään paikkoja joihin en koskaan muuten päätyisi.

laivalla1

  • Vaikka olisit laivalla kokonaan yksin, et ole kuitenkaan oikeasti yksin. Kokemukseni perustuvat toistaiseksi toki vain yhden laivayhtiön tarjontaan, mutta ainakin meidän reissuilla yleistunnelma laivalla on ollut jotenkin.. yhteisöllinen. Vaikea selittää. Mutta kaikki monta tuhatta ihmistä samassa tilanteessa, kokemassa yhdessä hienoja asioita, nauttimassa olosta ja ajasta juuri siinä hetkessä. Samalla tulee myös tavattua mielenkiintoisia ihmisiä.

laivalla3

  • No se meri. Huhhuh! En lähtökohtaisesti ole ollut erityisesti meren suurin ystävä sillä tavoin kuin monet ovat, mutta ihan oikeasti. Ei voi olla rakastamassa sitä ääntä, sitä rauhan tunnetta keskellä ulappaa. Niitä aamun hetkiä kun meri kimmeltää auringon säteissä, tai illan laskeutumista jolloin kaikki ympärillä värjäytyy oranssiksi tai punertavaksi tai en-edes-tiedä-mikä-tuo-väri-on-mutta-se-on-upeaksi.

    Tai yötä, kun ei näy mitään muuta kuin pilkkopimeää ja tunnet olevasi maailman pienin piste keskellä täyttä tyhjyyttä – se on pelottava hetki, mutta samalla aika huikea. Saatika ukkosella, jota pelkään, mutta jota en voinut olla katselematta sen levittäytyessä koko meren ylle jyrisemään ja valaisemaan muuten niin pimeän maiseman.

laivalla4

Siinä vain muutama syy, miksi olen rakastunut risteilemiseen. Kuvat viime kesältä Kroatiasta, johon muuten olen myöskin rakastunut – kiitos risteilyn, joka meidät sinne kuljetti.

Tälle vuodelle me ollaan varattu jälleen kaksi risteilyä, eli lisää asiaa luvassa takuulla myös blogin puolella!