Ensimmäinen viikko herkkulakkoa takana – miten meni?

No ei oo mennyt ihan niin kuin Strömsössä, ei. Dieetti kosahti heti alutekijöissään omaan mahdottomuuteensa, eli viikonlopun jo aiemmin sovittuihin menoihin. Kun piti valita perjantaina rahkan ja punkun + juustojen ynnä muiden herkkujen välillä ystävän saapuessa iltaa istumaan ja uutta asuntoa tsekkaamaan, voitte arvata mikä taho voitti.

Sunnuntaina puolestaan riisiä ja kanaa enemmän houkutteli tuohon ihan lähistölle avautunut Fu Man Lou -raflan buffa (suosittelen!!), jossa suuhun saattoi eksyä friteerattu herkku jos toinenkin. Iltalehden horoskooppikin sen tänä aamuna tiesi kertoa:

Viikonloppusi sujui varsin merkillisellä tavalla, olet itsekin hieman ällistynyt. No mokailu on ihan normaalia, rapatessa roiskuu. Tällä kertaa tavallista enemmän.

Mulla ei nyt jotenkin ole sydän mukana tässä projektissa. Oon perustyytyväinen omaan kroppaani tällaisenaan, mikä on tietysti hieno asia, mutta ei varsinaisesti auta pyrkimyksissä kohti siistimpää kesäkuntoa. Ja jotenkin tää kevät on niin ihmeellisen täynnä mitä hauskempia menoja ja tapaamisia, etten vaan yksinkertaisesti saa itsestäni esiin sellaista pingottajaa joka raahaisi omia eväitä mukaina ja siemailisi jäävettä kaikesta kaloripitoisesta juotavasta kieltäytyen. Ja koska punkku. <3

  

Ei tilanne kuitenkaan täysin toivoton ole, nimittäin se toinen päätavoite eli karkkien vähentäminen on sujunut ihan ok. Viikonloppuna tosin repsahdin (siinäkin), mut ainakaan en oo enää jatkanut jokapäiväistä napsimista. Ja viime viikolla arkipäivät söin suunnitelman mukaan, enkä palannut aina töistä kotiin kaupan herkkuhyllyjen kautta kuten sitä edellisellä viikolla.

Myös treenimotivaatio tuntuu taas löytyneen jäädäkseen – ainakin toistaiseksi, knock on wood. Salilla kävin viime viikolla kiltisti sen neljä kertaa, mikä suunnitelmaan kuuluukin. Mut että tällaista tällä kertaa. Hyvillä fiiliksillä repsahteluista huolimatta kohti uutta viikkoa – elämässä on kuitenkin muuta ihanaa ja tärkeätä vaikkei se sixpack sieltä esiin kuoriutuisikaan. ;)

Karkkilakko (taas) ja kadonneen kesäkunnon metsästys

Tervehdys, oi heitteillejätetty blogini. Voisi luulla että mulla on kiireinen ja tapahtumarikas elämä kun en niin sanotusti ehdi bloggaamaan, mut todellisuudessa en tajua mihin päivät oikein katoaa. Aamulla töihin, töiden jälkeen pari tuntia lööbausta, sitten salille jos tähdet ovat kohdillaan ja kappas, onkin aika suunnata nukkumaan.

Siitä parin tunnin lööbauksesta puheen ollen. Oon jälleen ajautunut siihen pisteeseen, missä en osaa kyseistä toimea suorittaa ilman herkuttelua. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. Omat lempparisyyt heittää rotsi niskaan ja suunnata kohti kaupan irtokarkkilaareja:

  • Kävin salilla vaikka ei huvittanut.
  • Onnistuin jossain ja oon iloinen.
  • Epäonnistuin jossain ja vituttaa.
  • On hyvä päivä.
  • On huono päivä.
  • On ok päivä, mutta tylsistyttää.
  • TV:stä tulee “jotain minkä kanssa on pakko herkutella”
  • TV:stä ei tule mitään, joten on pakko herkutella.

Jne. jne. tajuatte varmaan pointin.

tough-decision

Mä en kuulu niihin ihmisiin jotka välttelee herkkuja kuin ruttoa kaloreiden tai minkälie pelossa. Mielestäni on varsin ok syödä silloin tällöin terveellisen ruokavalion ohi, etenkin jos pääsääntöisesti tekee fiksuja valintoja arjessa. Se kuuluisa 80-20 jakauma toimii omalla kohdalla varsin mainiosti.

Mutta! Viime viikolla “herkkupäiviä” oli varmasti enemmän viikossa kuin niitä herkuttomia ja taidettiin muutenkin mennä lähinnä fifty-sixty jakaumalla. Ja mitä enemmän niitä herkkuja nassuun lappoi, sen enemmän unohtui syödä välissä niitä ravitsevia ja terveellisiä valintoja.

clean-eating-meme

Joten, ei auta taas muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön ja karkkilakko kehiin. Oikeastaan kyse on herkkulakosta, mutta mulle se suurin “ongelma” on aina ollut ja tulee aina olemaan nimenomaan karkit. Voisin elää irttareilla.

Toisin kuin tuossa alkuvuodesta, nyt en missään nimessä aio kiduttaa itseäni viittä viikkoa. Sen sijaan otan kahden viikon nollatoleranssin, jonka jälkeen palautan herkkupäivät/-hetket FIKSUSTI ruokavalioon. Let’s be honest, tämän homman taustalla ei ole vain pyrkimys terveellisempiin elämäntapoihin vaan ihan vanha tuttu kesäkunnon tavoittelu. Viime viikkojen syömingeillä ollaan oltu lähempänä “not fat just bulking” -mentaliteettia.

Lisähuomiona: ei sekään varsinaisesti haittaisi, jos toukokuun risteilyllä Välimerellä patsastelisi astetta timmimpi Miia. Joten, tästä se lähtee! Taas!