Salimotivaattori löytyi lähempää kuin olisin osannut arvata…

Kadonneen salimotivaation metsästys on sujunut yllättävän hyvin. Ensimmäiset pari treeniä “tauon” jälkeen oli silkkaa nihkeyttä, mutta nyt on alkanut taas kulkea eikä salille meno nosta ahdistusfiiliksiä pintaan. Salimotivaattorikin löytyi hieman yllättävästä suunnasta – nimittäin omasta äidistäni.

Äitini on nyt innostunut salitreeneistä palkattuaan itselleen PT:n avuksi, ja eihän tuo alkuinnostus voi olla kuin tarttumatta! <3 Tuli taas niin elävästi mieleen ne omat alkuajat ja kuinka sitä silloin suorastaan imi kaikkea oppia ja vinkkejä sisäänsä. Oon myös hurjan ylpeä äidistäni, kun hän on saanut itsensä liikkeelle! Äitini on kärsinyt melkein koko ikänsä selkäongelmista, joten etenkin keskikropan lihasten treenaaminen onkin varsin tärkeä juttu. IMG_1419.JPG

Mitä tulee omiin treeneihin, jonkun uuden projektin tai tavoitteen kuitenkin itselleni kaipaisin. Kesäkuntoon 2015 (tai oikeastaan: risteilykuntoon 2015) on toki tavoite sekin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi konkreettinen tai innostava itsessään. Ehkä nyt kun on treenaillut ilman PT:tä ja/tai varsinaista saliohjelmaa jo pidemmän aikaa, se vapaus joka aluksi oli ihanaa, on muuttunut vähän puuduttavaksi.

No, pitää miettiä asiaa. Tärkeintä nyt kuitenkin, että olen saanut itseni taas potkittua sinne salille säännöllisesti ja siltä osin päässyt takaisin treenaamisen makuun. Muita tavoitteita ehtii miettiä ja asettaa myöhemminkin.