Karkkilakko (taas) ja kadonneen kesäkunnon metsästys

Tervehdys, oi heitteillejätetty blogini. Voisi luulla että mulla on kiireinen ja tapahtumarikas elämä kun en niin sanotusti ehdi bloggaamaan, mut todellisuudessa en tajua mihin päivät oikein katoaa. Aamulla töihin, töiden jälkeen pari tuntia lööbausta, sitten salille jos tähdet ovat kohdillaan ja kappas, onkin aika suunnata nukkumaan.

Siitä parin tunnin lööbauksesta puheen ollen. Oon jälleen ajautunut siihen pisteeseen, missä en osaa kyseistä toimea suorittaa ilman herkuttelua. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. Omat lempparisyyt heittää rotsi niskaan ja suunnata kohti kaupan irtokarkkilaareja:

  • Kävin salilla vaikka ei huvittanut.
  • Onnistuin jossain ja oon iloinen.
  • Epäonnistuin jossain ja vituttaa.
  • On hyvä päivä.
  • On huono päivä.
  • On ok päivä, mutta tylsistyttää.
  • TV:stä tulee “jotain minkä kanssa on pakko herkutella”
  • TV:stä ei tule mitään, joten on pakko herkutella.

Jne. jne. tajuatte varmaan pointin.

tough-decision

Mä en kuulu niihin ihmisiin jotka välttelee herkkuja kuin ruttoa kaloreiden tai minkälie pelossa. Mielestäni on varsin ok syödä silloin tällöin terveellisen ruokavalion ohi, etenkin jos pääsääntöisesti tekee fiksuja valintoja arjessa. Se kuuluisa 80-20 jakauma toimii omalla kohdalla varsin mainiosti.

Mutta! Viime viikolla “herkkupäiviä” oli varmasti enemmän viikossa kuin niitä herkuttomia ja taidettiin muutenkin mennä lähinnä fifty-sixty jakaumalla. Ja mitä enemmän niitä herkkuja nassuun lappoi, sen enemmän unohtui syödä välissä niitä ravitsevia ja terveellisiä valintoja.

clean-eating-meme

Joten, ei auta taas muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön ja karkkilakko kehiin. Oikeastaan kyse on herkkulakosta, mutta mulle se suurin “ongelma” on aina ollut ja tulee aina olemaan nimenomaan karkit. Voisin elää irttareilla.

Toisin kuin tuossa alkuvuodesta, nyt en missään nimessä aio kiduttaa itseäni viittä viikkoa. Sen sijaan otan kahden viikon nollatoleranssin, jonka jälkeen palautan herkkupäivät/-hetket FIKSUSTI ruokavalioon. Let’s be honest, tämän homman taustalla ei ole vain pyrkimys terveellisempiin elämäntapoihin vaan ihan vanha tuttu kesäkunnon tavoittelu. Viime viikkojen syömingeillä ollaan oltu lähempänä “not fat just bulking” -mentaliteettia.

Lisähuomiona: ei sekään varsinaisesti haittaisi, jos toukokuun risteilyllä Välimerellä patsastelisi astetta timmimpi Miia. Joten, tästä se lähtee! Taas!

Pakurisalmiakki

Piti tulla kirjoittelemaan ihan muista jutuista, mutta kaikki muu saa nyt odottaa. Nimittäin! Kuulin alkuvuodesta, kiitos ihanan internetin, sellaisesta tuotteesta kuin pakurisalmiakki. Rrrrrakastan salmiakkia ja pakuria taas tulee nautittua terveysvaikutusten vuoksi, joten pakkohan tätä oli päästä maistamaan. Ja tänään pääsin, kun posti kuljetti luokseni kovasti odotetun paketin.

pakurisalmiakki-01

Koostumus oli täysin erilainen kuin odotin, jostain syystä luulin tuotetta pehmeänsitkeäksi. Todellisuudessa pakurisalmiakkipötkylä oli enemmän kovansitkas. Mutta ei hätää: kun tajusin alkaa repiä rullasta paloja irti sen sijaan että yrittäisin upottaa hampaat kerralla jokaisen kerroksen läpi (kyllä – tämäkin tuli kokeiltua), päästiin tästäkin hämmennyksestä yli. Joskin yhä kiinnostaisi myös pehmeämpi paloiteltu versio.

pakurisalmiakki-02

Ja se maku! En hirveästi löydä huonoa sanottavaa ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin terveysherkku (etenkin kaupan karkkilaarin tuotteisiin verrattuna). Parasta maussa on ehkä se cayennepippurista peräisin oleva sopivan tulinen potku. <3 pakurisalmiakki-03

Vähän pahoin pelkään, että tämä ei tule kauaa kaapissa kummittelemaan. Eli uutta tilausta aion ehdottomasti laittaa menemään kunhan ensimmäinen satsi on saatu ahmittua parempiin suihin. Tuotetta valmistaa ja myy Maija Tiilama, jolle lisäkysymykset voi ohjata osoitteeseen pakurisalmiakki@gmail.com.

Proteiinisorbetti, oh how I love thee!

Oon jo pitkään halunnut tehdä kaksi asiaa: 1) karsia viljojen määrän ruokavaliossa minimiin sekä 2) vähentää rahkan määrää päivittäisessä käytössäni. Käytännössä homma on aina kaatunut siihen, etten ole oikein keksinyt mitään nopeaa ja itselleni maistuvaa proteiinipitoista välipalaa joka ei liity rahkaan tai kananmunalla ja leikkeleillä kuorrutettuun ruisleipään.

Onnekseni bongasin Kukka Laakson blogista asiaa proteiinisorbeteista. Kyseistä blogia lainatakseni “kyseessä on tavallaan smoothien ja rahka-aterian välimuoto, mutta gluteeniton, maidoton, terveellinen ja erikoisen hyvänmakuinen“.

24022014-1

Olen ehtinyt vasta muutamia eri makuja testailemaan, mutta rakkaus proteiinisorbetteihin on jo syttynyt! Oma tämän hetkinen suosikkini saadaan aikaiseksi seuraavanlaisella kaavalla:

  • n. 100g jäisiä mustikoita
  • n. 20g minttusuklaa heraproteiinia
  • n. 1/4 avokadoa
  • hieman vettä ja/tai jääpaloja

(Päälle heittelin kuvatessa kookoshiutaleita ihan vaan näön vuoksi. Vaikka kyllä ne hyvältä maistuikin.) Todella yksinkertainen setti kyseessä siis! Proteiinisorbettiin voisi toki lisäillä vaikka superfoodeja tai makeutusta, mutta haluan nyt aluksi testailla erilaiset pohjat ja lähteä sitten rakentamaan hommaa eteenpäin.

Banaani-kookosletut

Otin projektiksi testailla läpi kaikenlaiset terveelliset lettureseptit. En ole jälkiruokien ynnä muun makean (paitsi irtokarkkien) suuri ystävä, mutta lettuja rakastan! Ensimmäisenä testiin pääsi personal trainer Liisa Saukkosen FB-sivuilta poimittu resepti.

26012014-2

26012014-1

26012014-4

26012014-5

Banaani-kookoslettuihin tarvitaan seuraavat ainesosat:

  • 1 kananmuna
  • 1/2 banaani
  • 1 rkl kookosmaitoa
  • 1 rkl gluteenittomia jauhoja
  • kanelia oman maun mukaan
  • kardemummaa oman maun mukaan
  • ripaus suolaa
  • Huom! Paista kookosöljyssä!

Tehtiin avomiehen kanssa nelinkertainen annos, josta saatiinkin varsin täyttävä aamupala kahdelle. Ja sen verran fuskattiin, että gluteenittomien jauhojen sijaan käytimme kaapista valmiiksi löytyneitä tavallisia jauhoja.

Letuista tuli todella herkullisia, ja ihan varmasti tehdään näitä toistekin. Yllättäen kookos tai banaani eivät kumpikaan tulleet voimakkaasti makuina läpi, mitä vähän etukäteen pelkäsin. Lisukkeeksi ei juuri muuta tarvita kuin sopiva kattaus marjoja, ja ihana sunnuntaiaamupala on valmis!