Allure of the Seas ft. Välimeri – Viikkokalenteri

Alle viikko reissuun, jeij! Ja tasan viikon päästä näihin aikoihin ollaan astumassa laivaan. <3 Saatiin vihdoin vähän sumplittua suunnitelmia laivan aktiviteettien osalta, eli varattiin ekaksi illaksi ruokailu Chops Grille -raflaan ja meripäivälle viininmaistelua. Satamien osalta ei olla vielä sen suurempia suunniteltu, viikon kalenteri näyttää siis tältä: 28.5. Lähtö: Civitavecchia, Italia
29.5. Napoli, Italia (7-20)
30.5. Merellä
31.5. Barcelona, Espanja (5-18)
1.6. Palma, Espanja (8-16)
2.6. Marseille, Ranska (9-18)
3.6. La Spezia, Italia (8.30-20.30)
4.6. Paluu: Civitavecchia, Italia

Kaupungeista meille ainoana uutena tulee Marseille, mut sielläkään ei ole mitään must see -juttua, paitsi ehkä vierailu ihan parhaassa miesten vaateliikkeessä Devredissä. La Speziasta todennäköisesti otetaan juna Pisaan ja käydään vihdoin tsekkaamassa se pakollinen, eli kalteva torni. Napolin satamasta taas haluaisin suunnata Amalfille, mut täytyy vielä tutkia miten tää olisi fiksuinta toteuttaa.

laivalla6

Muiden satamien osalta tarkoituksena on vaan nauttia ja mennä fiiliksen mukaan – tää on osoittautunut varsin toimivaksi järjestelyksi. Me ei jotenkin innostuta järjestetyistä (ja suhteellisen hintavista) päiväretkistä, joilla on pakko ryysätä ryhmän mukana joka suuntaan.

Yksi missio mulla tosin tälle reissulle on, ja se saattaa vähän määritellä tekemisiä ja menemisiä… Melkoinen treasure hunt luvassa! Mutta ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa. ;)

Välimeren risteily – “eikö siellä käy vain vanhukset?”

Oon hurahtanut risteilyyn. Yleensä kun otan asian uuden ihmisen kanssa puheeksi, tapahtuu (vähintään) yksi kahdesta:

1. Kuulijan mieleen syöksähtää järkyttävä ruotsinlaiva-flashback circa 2000 ja hän katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

2. Kuulijan mieleen syöksähtää kenties vielä järkyttävämpi Love Boat -flashback ja hän kysyy “eikö sellaisilla risteilyillä käy vaan vanhat ihmiset“. Ja katsoo minua kuin olisin järjiltäni.

laivalla24

Kieltämättä risteileminen oli vielä vuosi sitten matkustusmuoto, jota en ollut koskaan edes harkinnut. Enkä vähiten juuri noista yllä mainituista syistä. Kävi kuitenkin niin, että ystävien suostuttelemana astuin toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa Välimerellä risteilevän laivan sisuksiin, ja taisin olla myyty melkolailla heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.

laivalla23

Kyseisen risteilyn jälkeen päässä pyöri kuitenkin vielä pieni skeptisyys: oliko risteily siksi niin hauska, että olimme nimenomaan kaveriporukan kanssa liikenteessä? Asia täytyi testata heti seuraavana syksynä, jolloin suuntasimme avokin kanssa uudelle risteilylle kahdestaan. Ja kyllä, vaikka kokemus oli toki erilainen, risteileminen todellakin tuntui yhä mahtavalta.

laivalla2

Mutta miksi juuri risteileminen? Huomaan aina, että on tosi vaikea pukea sanoiksi mikä tässä matkustusmuodossa oikeasti viehättää – ainakaan yhden lyhyen postauksen verran. Ehkä ne suurimmat syyt ovat seuraavat:

  • Heräät jokaisena aamuna uudesta kaupungista, usein myös kokonaan uudesta maasta. On aika vähän asioita elämässä, mitkä herättävät mussa samanlaista intoa kuin se, että nousen sängystä ja astelen hytin parvekkeelle kurkkimaan ensimmäisiä fiiliksiä uudesta satamasta. Siinä on jotain maagista. Samoin kuin siinä, että pääsen näkemään paikkoja joihin en koskaan muuten päätyisi.

laivalla1

  • Vaikka olisit laivalla kokonaan yksin, et ole kuitenkaan oikeasti yksin. Kokemukseni perustuvat toistaiseksi toki vain yhden laivayhtiön tarjontaan, mutta ainakin meidän reissuilla yleistunnelma laivalla on ollut jotenkin.. yhteisöllinen. Vaikea selittää. Mutta kaikki monta tuhatta ihmistä samassa tilanteessa, kokemassa yhdessä hienoja asioita, nauttimassa olosta ja ajasta juuri siinä hetkessä. Samalla tulee myös tavattua mielenkiintoisia ihmisiä.

laivalla3

  • No se meri. Huhhuh! En lähtökohtaisesti ole ollut erityisesti meren suurin ystävä sillä tavoin kuin monet ovat, mutta ihan oikeasti. Ei voi olla rakastamassa sitä ääntä, sitä rauhan tunnetta keskellä ulappaa. Niitä aamun hetkiä kun meri kimmeltää auringon säteissä, tai illan laskeutumista jolloin kaikki ympärillä värjäytyy oranssiksi tai punertavaksi tai en-edes-tiedä-mikä-tuo-väri-on-mutta-se-on-upeaksi.

    Tai yötä, kun ei näy mitään muuta kuin pilkkopimeää ja tunnet olevasi maailman pienin piste keskellä täyttä tyhjyyttä – se on pelottava hetki, mutta samalla aika huikea. Saatika ukkosella, jota pelkään, mutta jota en voinut olla katselematta sen levittäytyessä koko meren ylle jyrisemään ja valaisemaan muuten niin pimeän maiseman.

laivalla4

Siinä vain muutama syy, miksi olen rakastunut risteilemiseen. Kuvat viime kesältä Kroatiasta, johon muuten olen myöskin rakastunut – kiitos risteilyn, joka meidät sinne kuljetti.

Tälle vuodelle me ollaan varattu jälleen kaksi risteilyä, eli lisää asiaa luvassa takuulla myös blogin puolella!

Nizza stole my heart

Menihän siinä vaatimattomasti puolisen vuotta, mutta sain vihdoinkin käytyä läpi Nizza-kuvat. :D Hurraa! Suunnattiin siis loppukesästä ex tempore -matkalla Nizzassa, ja tehtiin samalla myös päivän reissu Monte Carloon.

Varsinaisia lomakuvia ei tullut järkkärillä juuri otettua, iPhonelta niitä löytyy sitten sitä suurempi läjä… Järkkäriä taidettiin kantaa huikea yksi päivä mukana, kun käytiin kiipeämässä jollekin järkyttävän korkealla vuorelle. Oli muuten aika tuskainen ja pitkä matka siinä helteessä, mutta näkymät ehdottomasti sen arvoisia.

Tässä siis kyseisen helteisen päivän tarina kronologisessa järjestyksessä. Huomatkaa portaiden loppumaton määrä.

Nizzaan lähtisin mielellään uudestaan, joku siinä kaupungissa viehätti ja tuntui mukavalla tavalla tutulta. Ranska toki muutenkin maana kiinnostaa, ja se Pariisi on tietystikin edelleen must-see-listalla.

Ikuinen kaupunki

Tulevaa Nizzan matkaa fiilistellessä tajusin, etten ole vielä edes laittanut blogiin kuvia Rooman reissulta. Hups. Lähestyvä vanhuus ja dementia jne… Mutta tässäpä näitä muutama.

Huippumuotia, kiireetöntä käyskentelyä pikkukujilla ja laiskottelua puistoissa – Rooma oli aivan yhtä ihana kuin vuosi sittenkin, joskin (jos mahdollista) entistä enemmän turistien valtaama. Ja kuuma!

Outlet-shoppailua Italiassa: Valmontone Fashion District

Joo. Terkkuja Roomasta vaan, tuli vähän shoppailtua. Ja tuossa on ehkä vain n. puolen viikon ostokset… Että mites toi loppukesän rahatilanne?

Viime vuonna kovasti hehkuttamani alennusmyynnit alkoivat suurimmilta osin kaikeksi pettymykseksi tänä kesänä vasta juuri meidän palattua takaisin Suomeen. Tämähän ei missään nimessä menoa haitannut, kuten kuvasta näkyy. En ole uskaltanut vielä kovin tarkkaan tutkia viimeisimpiä tilitietojani.

Pääsin muuten vihdoin outlet-shoppailemaan! Aiemmilla Italian reissulla haaveilin matkasta johonkin maan outlet-kylistä, ja nyt päätettiin rantautua Valmontoneen päiväreissulle.

Koska aiheesta ei ainakaan nopeasti googlettelemalla löytynyt paljoa käytännönläheistä tietoa, voisin kirjoittaa ko. paikasta muutaman sanasen.

Valmontone Fashion District Outlet sijaitsee n. 50 kilometrin päässä Rooman keskustasta. Rooman päärautatieasemalta eli Terminiltä tehdään järjestettyjä bussikuljetuksia Valmontoneen, edestakaisen matkan hinta oli nyt heinäkuussa 2012 seitsemän euroa henkilöltä (alle 3-vuotiaat ilmaiseksi).

Bussi lähti Terminin asemalta aamulla kymmenen aikaan ja paluumatkalle puolestaan suunnattiin Valmontonen päässä puoli kuuden maissa illalla. Me käytiin varaamassa paikat kyyditykseen jo edellisenä päivänä, mutta bussissa oli yhteensä ehkä n. kymmenen ihmistä joten en tiedä kuinka oleellista tuo on…

Matka sujui mukavasti ilmastoidussa bussissa maisemia katsellen. Saatiin ennen lähtöä myös lippulappuset täytettäväksi, joita vastaan puolestaan sai Valmontonen päässä jonkinlaisen lisäalennuksiin oikeuttavan kortin. Kortti ei käynyt jokaisessa liikkeessä, mutta muutamissa sillä sai vielä kymmenen prosenttia lisäalennusta.

Ensivaikutelma Valmontonesta oli siisti ja miellyttävä. Alun liikkeet oli nopeasti kierretty ja ehdittiin jo harmitella, että koko alue on muutamassa tunnissa läpikotaisin koluttu. Toisin kuitenkin kävi, ja lopulta saatiin kaikki liikkeet nipin napin kierrettyä ennen kuin olikin jo aika lähteä paluumatkalle.

Liikkeitä Valmontonessa on n. 170 kappaletta ja valikoimaa on mukavan laajasti koko perheelle. Miehille oli myös paljon kauppoja, ja tuo karvaisempi puoliskoni taisikin lopulta tehdä enemmän löytöjä. Mutta ei hätää, oman osani shoppailuista hoidin minäkin. Ja tässä hieman hintavertailuja:

Ostin Ash-merkkiset korkkarit 64 eurolla. Alkuperäiseksi hinnaksi kenkälaatikkoon oli merkitty 160e, ja Spartoo.fi:stä korkkarit puolestaan löytyvät tällä hetkellä -20% alennuksesta hintaan 128e. Eli lopulta maksoin about puolet siitä, mitä olisin nettikaupan alessa joutunut noista pulittamaan.

Andrea Morellin liikkeestä puolestaan löysin Roberto Cavallin sandaalit, alkuperäinen hinta 156 euroa. Alennettu hinta taisi olla jotain 80 euron kieppeillä, mutta liikkeen asiakkaaksi rekisteröitymällä (ilmaista, btw) hinta laski noin 70 euroon.

Siinäpä se tiivistettynä! Voin lämpimästi suositella päivän reissua Valmontoneen, jos malttaa poistua hetkeksi Rooman ytimen sykkeestä. Valmontonen (italiankieliset) sivut löytyvät täältä: http://fashiondistrict.it/it/valmontone