Kaksi kenkäparia, laukku ja ostopaikka

(Äh. Kukaan ei varmaan tajua mun muka-näppärää otsikkoa.)

Kävin keskiviikkona elämäni toista kertaa Lanttila-kirpputorilla ja täytyy sanoa, että tää kerta varmisti sen: Lanttila on mun ehdoton lemppari kaikista Lahden kirppareista. Jos siis asut tai liikut täällä päin niin suosittelen lämpimästi! Lanttila on sitä mitä mainostaa, eli viihtyisä ja suuri.

Tuolla on jotenkin hinta/laatu-suhde kohdillaan ihan eri tavalla kuin vaikka keskustan kirppareilla. Samaten tavaran kunto on huomattavasti parempi kuin keskustassa, mikä saattaa johtua tosin ihan siitä että keskustan mestoissa kaikki parhaat on putsattu päältä nanosekunnissa ja jäljellä on melkeen aina pelkkiä jämäjuttuja.

No se siitä mainospuheesta ja nyt itse asiaan. Olisin löytäny kaikenlaista kivaa taas Lanttilasta, mut lopulta ainoastaan nämä jutut päätyi mukaan…

Ensimmäinen ostos: Valkoiset kiiltävät avokkaat eurolla. Nää oli jotenkin niin söötit rusetteineen etten voinut vastustaa kiusausta, etenkin kun hinta oli noinkin alhainen. Kunto ei ole ihan uuden veroinen vaan pinnassa on muutamia tummempia naarmuja, mutta eipä ne sieltä juuri näy jos ei läheltä tiiraile.

Toinen ostos: Pertti Palmrothin hennon vaaleanpunaiset avokkaat neljällä eurolla. Nää on tosi hyvässä kunnossa, pohjastakin näkee etteivät ole montaa kertaa käytössä olleet. Rakastuin ihan täysillä tuohon helmiäisen hohtavaan väriin, nam.

Kolmas ostos: Gina Tricotin niittilaukku viidellä eurolla. Tässä on vielä alkuperäinen hintalappukin kiinni, eli ihan uusi on. Meinasin tämän jo aikanaan ostaa GT:stä ihan sillä alkuperäisellä hinnalla (n.13e) joten viiden euron hintapyyntö ei paljoa kirpaissut täysin käyttämättömästä tuotteesta!

Eilen oli muuten huippukiva päivä siellä Helsingissä ja ostin pari sydäntä lämmittävää juttua joiden vuoksi loppukuu eletäänkin sitten hernekeitolla… niistä lisää joskus myöhemmin, nyt on kiire ulos kun vielä paistaa aurinko ja pääsen vihdoin hakee mun opiskelijakortin – ei siinä mennytkään kuin kaksi lukuvuotta että sain sen vihdoin tilattua! :D

Mummolaukku

Maailmassa on epäkohta. Mistä se oikeen johtuu, että viikot saattaa olla pitkiä kuin nälkävuosi mut viikonloput taas on ohi ennenkun kunnolla on ehtinyt edes päästä rentoilun makuun? Täysin epäreilua tämmöinen.

Onneks sain edes jotain aikaan tän viikonlopun aikana, nimittäin nyt on katto pään päälle kesän ajaksi. Kävin eilen siellä Pasilassa vilkasemassa HOAS:n kämppää ja allekirjotin samantien vuokrasopimuksen – vieraiden ihmisten kanssa asumisessa saattaa olla vähän totuttelua, mut se kämppä on niin loistavalla paikalla että ihan se ja sama. Plus mulla oli heti kotoisa olo kun astuin siihen huoneeseen, sillä vakkariasukilla nimittäin oli kenkiä riveissä avohyllyillä. :D Se hyllykkö (kuten muutkin isot huonekalut) jää mulle käyttöön kesän ajaksi, joten taidan jatkaa perinnettä ja koristaa hyllykön muuton yhteydessä omilla kengilläni…

Asuntonäytön jälkeen hyppäsin lähijunaan ja kuljettauduin Puistolaan, josta äiti ja sen miesystävä poimi mut kyytiin. Siitä matka jatkui takasin Lahteen. Oon perinyt rakkauden kirppareita kohtaan äidiltä, joten käytiin parilla kirpparilla eilen. Muutama ihana juttu löytyi, mm. parilla eurolla se Ikean korupuu joka tuntuu löytyvän vähän jokaiselta. Niin, ja sitten tämä…

Nyt on lupa nauraa. Ihan virallisesti, käsi sydämellä. En suutu. Elikkäs joo, haalin taas yhden tällaisen laukun kokoelmaani parilla eurolla. Tää on tosin moninkertaisesti suurempaa kokoa kuin mun muut vastaavat tikkilaukut. Äiti tämän jo ehti nimetä mummolaukuksi… :D Voiko siis olettaa, että tässä kohtaa äidin ja tyttären maut menevät ristiin hämmentävällä tavalla?

Tästä muuten näkee, että kannattaa kiertää se kirppari muutamaan otteeseen: sekä “mummolaukun”, että Ikean korupuun bongasin vasta toisella kierroksella! Paljon muuta ei sitten löytynytkään.

Loppupäivä sujui hyvän ruoan ja juoman voimin. Syötiin ihanat pihviateriat, jotka veti kyllä makunsa puolesta vertoja ravintolasafkoille. Otin hätäseen pari kuvaakin, mitkä nyt on vähän mitä on kun en nälältäni malttanut kauaa sihtailla kameran kanssa.

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana äitienpäiväviikonloppu! Tämä tyttö lähtee tästä nyt viettämään viimeisiä viikonlopun tunteja tv:n ääreen viinirypäleet ja punkun jämät seuranaan.

Shopaholic

Noni, voisin nyt esitellä parit ostokset pikaisesti ennen kun meen jatkamaan perjantai-illan viettoa. Ignore järkyttävät kuvat, oon ihan ryytynyt (onks toi edes sana?) näissä mut en jaksanut blurrailla naamaa. Ei kai sitä aina tarvi olla edustavimmillaan kuvissa.

Oon ehkä vähän rakastunut tähän jakkuun! Löysin tän kirpparilta, mutta alunperin taitaa olla H&M:ltä kotoisin. Noi isot napit ja 3/4 hihat hurmasi mut ihan täysin, ja tietty eläinkuosi myös. Vaikka se ei kenellekään näy niin tykästyin myös ihanan väriseen lilaan vuoreen. Kaverit ei tainnut hirveästi syttyä tälle takille ja sain vähän kuittiakin ostohetkellä… ;D Myös poikkis heitti parit merkitsevät silmäykset kun tämän jakun kotiin raahasin. Jää nähtäväksi miten onnistun välttymään liioilta pubiruusu-viboilta.

Ah, vihdoin sain tän Gina Tricotin ihanuuden omakseni! Oon käynyt hipelöimässä ja sovittamassa tätä ihan liian monta kertaa, ja kun näitä saapui uusi korkkaamaton erä niin kävin kuskaamassa omani kassalle. Hintaa en (ylläri ylläri) muista, mutta taisi liikkua jossain 30e lähettyvillä.

Tää on toinen niistä perus tunikoista/mekoista jotka nappasin tänään GT:stä mukaan. Hintaa tälle jäi alennusten jälkeen 5e, eli ihan edullinen tapaus siis kyseessä. Niittivyö on myös tän päivän ostoksia, maksoi muistaakseni jotain 14e kieppeillä.

Kaunottaret ja kulkuri

Tiedätteks mikä mua masentaa aina välillä? Se, että elämästä puuttuu täysin spontaanisuus! Cherry sivusi tätä aihetta joskus ja sen jälkeen oon ollut asiasta jotenkin aiempaa tietoisempi – kiitti vaan Cherry! ;D

Ei mutta siis ihan vakavasti puhuen se on jotenkin tosi sääli, että elämä muuttuu vanhemmiten niin kaavamaiseksi. Ja vaikka sitä miten yrittäisi estää tai pyrkiä rikkomaan niitä kaavoja niin aina on miljoona asiaa harkittavana ennen minkäänlaisen liikkeen tekemistä: entä työt, opiskelu? Jos lähden nyt tuonne, ehdinkö tehdä tämän esseen valmiiksi? Jos palaan vasta tuolloin, myöhästynkö duunista? Entä koira, minne sen vie hoitoon vai ottaako mukaan? Mitä kaikkea sille tulisi pakata mukaan? Omasta yhtälöstä puuttuu lapset, mutta monilla riittää niissäkin mietittävää.

Kaiholla muistelen niitä teinivuosia kun parhaan kaverin kanssa saatettiin ex tempore lähteä monen sadan kilometrin päähän bilettämään tai moikkaamaan tuttuja. Aikatauluista ei tarvinnut juuri murehtia kun ei ollut töitä, eikä lukiokaan niin kovin stressaavaa ollut. Molemmat oltiin sinkkuja, lapsettomia, koirattomia. Helppohan siinä oli lähteä viikonloppureissuun vaikka viiden minuutin varoitusajalla, kun oma perse oli se ainoa mistä täytyi huolehtia. Reppu selkään vaan ja menoksi.

Sekin on aika jännää, että oon perinyt tämän kaihon selvästikin isältä. Äiti tykkää suunnitella aikataulut minuutilleen jo viikkoja ennen, kun taas muistan lapsuudesta sen kuinka isä saattoi yhtäkkiä illalla kahdeksan aikaan keksiä lähtevänsä piipahtamaan ties missä kesäjuhlissa about toisella puolella Suomea (ja minä usein mukana) ja sitten palata aamuyöllä kotiin. Mistään remureissuista tai yöjuoksuista ei siis ollut kyse, koska tosiaan itsekin pääsin mukaan aina kun vaan halusin. Ja hassua on se, että mulla ja poikkiksella on sama asetelma kuin mun vanhemmilla aikanaan oli, tosin meistä poikkis on se, joka haluaa suunnitella ja järjestää. Mä haluan välillä olla vaan villi ja vapaa.

Spontaanit tapahtumat on muutenkin yleensä niitä parhaita. Mahtavimmat reissut ja bileet sijoittuu nimenomaan niihin ennalta arvaamattomiin hetkiin, joihin on kohtalon oikusta sattunut päätymään. Harvemmin mikään huolella suunniteltu tapahtuma kaikkine ennakko-odotuksineen on onnistunut yltämään samalle tasolle.

Mistäköhän sitä onnistuisi saamaan hitusen spontaanisuutta elämään järkyttämättä täysin sitä kauniisti organisoitua kaaosta, jollaisen olen töiden, koulun, poikaystävän, koiran, ystävien ja harrastusten välille onnistunut vuosien saatossa luomaan?

Kulkurista kaunottariin: kuvissa esiintyvät Pertti Palmrorthin avokkaat ostin viikko sitten kirpparilta hintaan 2e.

Synttäribileet

Eilen tuli totaalikyllästyminen kotona rötväämiseen ja kutsuin apujoukot hätiin. Suunnattiin kirpparille ja kaupoille, se perus setti. Raahasin Gina Tricotissa puolet kaupasta sovituskoppiin ja suunnittelin ostavani koko puljun tyhjäksi, mut niinhän siinä sitten kävi että lähdin sieltä lopulta tyhjin käsin ulos. Pari juttua jäi tosin kaivelemaan, eli ehkä ne vielä käyn joku päivä mukaan nappaamassa. Aleksi 13:sta taas meinasin ostaa samat kengät jotka jo omistan, äly hoi. :D Kirpparillakaan ei mitään hurjia löytöjä tehty, tosin parit jutut tarttui matkaan.

Niittivyö oli edullinen löytö eli ei paljoa tarvinnut harkita, mut hameen ostamista punnitsin niin kauan että kavereilla meinasi jo kenties hermo pettää. :D Sorry guys! Oletan hameen olevan itsetehty, etupuoli on tekonahkaa ja takaosa mustaa trikookangasta. Edessä menee koko hameen mitalta vetoketju – se THE juttu, joka mut hameessa hurmasi.

Kaupoissa ryntäilyn jälkeen alkoi tän tytön lonkerohammasta kolottaa, joten suunnattiin yksille. Jotenkin siitä sit vielä harhauduttiin puolivahingossa viettämään Cillan 1v. synttäreitä mun ja poikkiksen kämpille… Virallisestihan meidän pöhelö karvaturri juhlii synttäreitään 28.2. (eli huomenna) mut “yksillä” käynnin jälkeen tuntui tosi hyvältä idealta pitää jatkot Cillan synttärit. Kuvat tarjosi tällä kertaa iPhonen QuadCamera.


Juhlissa oli OHM. (Omat Hampurilaiset Mukana)


Päivänsankari ja parhaat lelut.


Herkkujuoma ja sen salainen ainesosa!

Illan paras juoma syntyi seuraavanlaisista ainesosista ja oli muuten ihan tajuttoman hyvää herkkua…

AIKUISTEN PIRTELÖ:
- toffeelikööri
- koskenkorva
- vaniljakermajäätelö
- kaakao
- maito

Cillallakin oli aikamoinen mässyilta kun ensin neiti sai eteensä synttärikakun (maksalaatikosta, maksamakkarasta ja juustosta kasattu) ja jälkiruuaksi vielä Hannalta synttärilahjaks saatuja siannahkaluita. Nom nom. :D Synttäribileet venähti aamuyön tunneille asti, vaikka itse juhlakalu “sammui” jo huomattavasti aiemmin. Mä pääsin nukkumaan vasta joskus viiden maissa ja olo onkin sit tänään ollut sen mukainen. Mutta kivaa oli, ja taisin jo kovaan ääneen ilmotella pitäväni tästä lähtien useemminkin illanistujaisia meillä.

Mutmut, oon nyt ihan jäässä ja kirjottelu ei oikeen luonnistu, oon tätäkin viestiä kirjottanut jonkun kaks tuntia. Huoh. Joten siirrynpä tästä töiden pariin jumittamaan – parasta hupia tälleen perjantai iltana. Or not.