Ihme on tapahtunut: löytyi kenkäkauppa, johon en enää koskaan halua palata. Tai vähintään täytyy varata paljon aikaa ja jättää shoppailua vihaavat seuralaiset kotiin. Oltiin poikkiksen kanssa päiväkävelyllä ja ehdotin viattomasti, että käväistäisiin nopeasti yhdessä pienessä kenkäkaupassa jossa en ole ikinä käynyt. Se “nopea” unohtui hyvinkin pian, nimittäin meidät about panttivangittiin sinne kauppaan ikuisuudeksi. Kirjottelin joskus yli-innokkaista myyjistä mut tänään törmäsin siellä kenkäkaupassa kyllä sellaiseen tapaukseen, jolle pitäis kehittää ihan oma kategoriansa. Ja sillä oli avustajakin!
Siellä kaupassa oli siis kaksi n. 50v. miestä, joista toinen hyökkäsi kimppuun heti kun astuttiin ovesta sisälle. Se esitteli mulle valehtelematta suunnilleen jokaisen naisten kenkämallin, mitä kaupasta löytyi. Kyllä, kaiken kumppareista mummokenkiin ja korkkareista sporttisandaaleihin. Ja kyllä, kertoen jokaisen kengän tarinan ja taustan erittäin yksityiskohtaisesti. Pahinta oli se, että oikeestaan mikään niistä kengistä ei ollut mun mieleen (näköjään tällaistakin voi tapahtua), mut yritin kohteliaasti nyökkäillä mukana kun en saanut suun vuoroa ollenkaan. Olin ihan nalkissa siinä tilanteessa. Niin joo ja sain myös esitelmän kengistä, joita oli tulossa sinne kauppaan kevään aikana…
Samaan aikaan toisaalla poikaystävä oli sen myyjän apurin kynsissä. Se apuri nimittäin höpötti vähintään yhtä innokkaasti kaikkea; poikkis kertoi myöhemmin, että aiheet kattoi mm. sen miehen serkun kuoleman jälkeisen perinnönjaon aiheuttamat ongelmat (!!!) ja Kuubalaisen kahvin laadun kritisoinnin. Meille myös kovasti tarjottiin kahvia ja keksejä, mikä oli sinänsä tosi sympaattista.
Kun vihdoin joskus 15 minuuttia myöhemmin melkein päästiin lähtemään pois, meidät kutsuttiin takasin koska oltiin unohdettu kirjoittaa nimet vieraskirjaan. Siinä sitten selvisikin syy ylitsevuotavalle höpöttelylle: vieraskirjassa oli sille päivälle merkittynä meitä ennen tasan kaksi nimeä. Ja siis kello lähenteli siinä vaiheessa jo viittä, eli liike oli ollut auki n. 7-8 tuntia. Että sellasta. Jos poikkiksella oli traumat kenkäkaupoista ennen tätä päivää niin nyt sitä ei kyllä enää saa sellaiseen sisälle edes uhkailun, kiristyksen tai lahjonnan avulla. :D
Kuvissa Nelly.com:sta bongattuja Friis & Companyn kenkiä, jotka ottaisin riemusta kiljuen itselleni. Varsinkin noita ensimmäisiä oon silmäillyt jo ikuisuuden. Miksei jokaisella naisella voi olla omaa kenkäkeijua, joka toimittaisi yön aikana sängyn viereen kasan ihania kenkiä aina tarpeen vaatiessa?
