Itsenäisyyspäivää vietettiin täällä oikein rauhaisissa merkeissä. Äiti ja sen miesystävä kävi kyläilemässä ja niiden kanssa sitten istutiin iltaa ja katseltiin linnan juhlia. Tuli samalla esiteltyä äidille puolet vaatekaapin sisällöstä ja jopa tää blogikin. (Moi vaan äiti! Luet tätä kuitenkin.) Äidiltä oon tämän vaatehulluuden perinyt, samoin innostuksen kirppareita kohtaan. Eli kiitos vaan. T: Köyhä tyttäresi. ;D

Cillakin sai juhlan kunniaks päälleen joulunpunaisen liivin, kuten kuvasta näkyy. Hmm, missäköhän se liiviin kuuluva tonttulakki on… Vai meniskö se jo liian julmaksi? :D Tosin rauhoituksen sananen: Cilla ei ollut moksiskaan kun tuo liivi sille puettiin, eli mitenkään väkisin ei koiraa tässä taloudessa stailata.

Tänään käväistiin poikaystävän kanssa ostamassa jouluvalot ikkunaan ja tietysti raahasin sen vasten tahtoaan taas kirpparillekin. Mitään superduper-löytöjä ei tullut tehtyä, paitsi että poikaystävä riemastui kuin pieni lapsi löydettyään pari edullista peliä pleikkarille. Voi toista. Mä tosin ostin ison pussillisen vöitä (+yhdet lilat henkselit!) kolmella eurolla, mut mikään mahtava löytö se nyt ei kummiskaan ollut kun about 30 vyön joukossa oli vaan muutama mitä voin kuvitella pitäväni. No, loput n. 25 kappaletta löytää varmaan tiensä kierrätykseen. Ihan hyväkuntoisia ne kaikki vyöt muutamaa lukuun ottamatta kuitenkin on.

Ihanasti tossa kuvassa esillä noi kaikista kamalimmat värisensaatiot, osasin taas hyvin valita kuvakulman. :D No mut lähden nyt siivoomaan vyöt olkkarin lattialta pois ennenkun saan häädön. Poikaystävä ei jotenkin kummasti arvosta sitä kun sisustan asuntoa vaatteilla, kengillä ynnä muulla sälällä…