Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Eilinen päivä alkoi vähän siihen tyyliin, että odotukset ei loppupäivän osalle olleet taivaita hipovan korkealla. Ensinnäkin heräsin kesken jonkun maailman ahdistavimman gore-painajaisunen, jota pelottavampaa en muista nähneeni. En heräämisen jälkeen uskaltanu liikkua viiteen minsaan. :D No, sitten kun vihdoin aamu tuntui lähtevän liikkeelle niin pudotin tummanliilan kynsilakkaputelin kivilaattalattialle. Uuden värin saivat mm. (valkoiset) vieraspetivaatteet, (valkoiset) lempparikesäkengät, (valkoiset) kaapinovet, sekä se edellä mainittu kivilaattalattia. Great.
Onneks melkein tunnin pituinen kävely nätissä kesäsäässä huuhtoi orastavan vitutuksen pois, ja loppupäivä sujui suorastaan esimerkillisen hienosti. Käytiin Hannan kanssa pelailemassa minigolfia (hävisin) ja ihmettelemässä kun pojat viskoi frisbeetä. Niin ja bongattiin monta huippukivaa potentiaalista piknik-paikkaa, kunnes todettiin niiden kaikkien sijaitsevan frisbeegolf-ratojen väylillä ja olevan vähän hasardeja, jos siis ei halua viettää koko piknikiä väistellen mahdollisia kohti lentäviä muovilätysköjä.
Pelien jälkeen päädyttiin poikkiksen kanssa vielä satamaan piipahtamaan. Täytyy kyllä sanoa että satama on varmaan parasta Lahdessa, etenkin kesäisin. Mä rakastan sitä kun aurinko paahtaa ja voi mennä jonkun laivan terassille istuskelemaan, tai ihan vaan hengailla laiturilla mansikoita syöden. Yhtälailla rakastan auringonlaskua, joka satamassa pääsee niin oikeuksiinsa.
Voi olla, että jonain kesänä muutan satamaan asumaan. Etsin sieltä jonkun merimiehen (:D) ja menen sen kanssa naimisiin, ja sitten voin vaan hengailla koko kesän sen veneessä. Mutta sitä ennen tässä muutamia kuvia eilisestä auringonlaskusta, missattiin tosin se paras hetki kun jumituin kuvailemaan Sibeliustalon ikkunoita vähän liian pitkäksi aikaa…
23-vuotias tyttö Lahdesta jakaa kanssanne ajatuksiaan niin arkielämän ihmeellisyyksistä, kuin muodista ja omasta tyylistä.
Tuli vaan mieleen, että otatko itse kuvasi? Ne ovat aina niin hienoja enkä tajua, miten saat aina niin selkeät asukuvat. Kai sinulla joku apuri täytyy olla. ;D
Emma: Juu, hovikuvaaja löytyy. Poikaystävä yleensä ottaa mun asukuvat, ja olenpa muutamia kertoja nakittanut kavereitakin siihen hommaan. Laitan aina kameraan säädöt valmiiksi ja annan tarkan ohjeistuksen poikkikselle niin että sen ei tarvitse vaivata liikaa päätään ja voi vaan tarkentaa + napsaista kuvan, tällä tavoin säästyy molemmilta hermot. ;D