Punnitsin asiaa pitkään pennosia laskeskellen ja homman hintavuutta harmitellen, mutta tajusin lopulta, että en mä vaan yksinkertaisesti saa itseäni sohvalta ylös ja treenaamisen makuun ilman apuvoimia. Sitäpaitsi voiko olla parempaa tapaa sijoittaa rahaa, kuin oma terveys ja hyvinvointi?

Odotan ekoja treenejä kauhunsekaisella innolla kauhulla. Mitä jos olen ihan toivoton tapaus? Mitä jos masennun heti ensimmäisistä treeneistä ja haluan perua koko homman? Mitä jos PT vihaa mua ja haluaa perua koko homman? Sos.

In other news, tilasin asokselta “kaviaarikynsilakan” ja oon aivan rakastunut sekä tähän että koko merkkiin. Miksei kukaan ole aiemmin vinkannut mua Ciatén kynsilakoista? Haluaisin hankkia merkiltä nyt mm. kaiken.

Eka testi “kaviaaripalleroiden” kanssa. Jälki voisi olla siistimpääkin, mutta ehkä sitten ensi kerralla jos kädet ei vaikka tärisisi niinkuin pahimpina darra-aamuina.

Noniin, nyt siirryn taas jännittelemään treenejä ja psyykkaamaan itseäni vähän reippaampiin tunnelmiin. Hyvä tästä tulee! Ehkä.

Hakusessa oli siis “joku kaupunkiloma” ja asia ratkesi oikeastaan itsestään, kun Norwegianilla oli tarjolla melkoisen halvat lennot Pariisiin touko-kesäkuun vaihteelle. Hintaa tuli (per henkilö) 140e, sisältäen 16 euron arvoiset paikkavaraukset. Joten Pariisi, here we come!

Pariisi on ollut mulla “pakko nähdä” -listan kärkipäässä jo ihan lapsesta asti, joten superinnokkaana odottelen reissua. Toukokuuhun tosin tuntuu olevan vielä ikuisuus – eikä vähiten sen takia, että tuota ennen pitäisi saada oppari ja loput opinnot vihdoinkin kasaan…

Jossain takaraivossa kuumottelee myös ajatus siitä, että ehkä loput kolme lomaviikkoa voisi säästää elokuulle ja käydä silloin toisella reissulla esimerkiksi Barcelonassa. Oon silmäillyt tässä siis lentoja myös tuonne suunnalle. Saa nähdä, tuleeko sorruttua vielä toisenkin kerran Norwegianin alennuslentoihin…

Varsinaisia lomakuvia ei tullut järkkärillä juuri otettua, iPhonelta niitä löytyy sitten sitä suurempi läjä… Järkkäriä taidettiin kantaa huikea yksi päivä mukana, kun käytiin kiipeämässä jollekin järkyttävän korkealla vuorelle. Oli muuten aika tuskainen ja pitkä matka siinä helteessä, mutta näkymät ehdottomasti sen arvoisia.

Tässä siis kyseisen helteisen päivän tarina kronologisessa järjestyksessä. Huomatkaa portaiden loppumaton määrä.

Nizzaan lähtisin mielellään uudestaan, joku siinä kaupungissa viehätti ja tuntui mukavalla tavalla tutulta. Ranska toki muutenkin maana kiinnostaa, ja se Pariisi on tietystikin edelleen must-see-listalla.

Mutta ei auta, niin ihanaa kuin eristäytyminen loman viettoon 600 kilometrin päähän olikin, paluu arkeen on nyt suoritettu. Vuosi 2012 on hyvästelty yhdessä loman kanssa, ja hyvä niin. En voi nimittäin kehua, että viime vuosi olisi ollut se kaikista parhain ja hohdokkain. Joten tervetuloa vuosi 2013, tehdään susta parempi.

Ps. En millään raaskisi luopua (kuvissa näkyvästä) köyhän naisen joulupuusta. Onko paha, jos se nököttää paikallaan vielä kesäkuussakin?

Anyways, kokeilin samalla reissulla uutta Sigman 70-300mm putkea. Ostettiin tuo ihan vaan halvan hintansa vuoksi digiexpoilta sen kummemmin tutkimatta, kun 50mm sanoi itsensä aika pitkälti irti ja tarvittiin “ihan mikä tahansa” objektiivi odotellessa uuden 50mm saapumista.

Ja kas kummaa, tämä väliaikaiseksi korvikkeeksi hankittu ostos olikin ihan positiivinen yllätys! Maksettiin tuosta huokeat 99e, ja siihen nähden siis oikein mainio hankinta. Ehkäpä tämä ei jääkään hyllylle pölyttymään?

Argh. Rakastan tommoisia löysiä laineita ja ne toimii pidennyksissä ihan täydellisesti. Eikä siitä pääse yli tai ympäri, että oon vähän koukuttunut tähän selkää myöten lainehtivaan tukkaan. Mutta, aion pysyä suunnitelmassa ja odotella ainakin kevääseen, ennenkun otan taas jonkun toisen kutrit päähäni.

Väri on toinen murheenkryyni. Mulla on ollut viime keväästä asti tommoinen “liukuväri”-efekti (lue: helvetin pitkä juurikasvu) mut nyt voisin ehkä siitäkin luopua.

Toisaalta tää on ollut maailman helpointa, kun ei ole tarvinut käydä vähän väliä värjäyttämässä tukkaa… Mutta siinä vaiheessa kun tyvikasvu alkaa lähestyä uhkaavasti olkapäitä, on varmaan aika sanoa sille hyvästit.

Ps. Ja vielä täysin asiasta kukkaruukkuun: yllä näkyy Nizzasta kotiutettu laukkurakkauteni by Stella McCartney. <3 I-HA-NA.

Blogin puolella on ollut taas vähän hiljaista, syynä se perinteinen eli kiireet. Vaihdoin mm. duunia JA oon palannut jatkamaan opintoja samalla. Mullahan jäi aikanaan vika vuosi opintoja hoitamatta kun työelämä nappasi mukanaan, mut nyt yritän niitä kuumeisesti (hah, no pun intended) saada siihen kuosiin, että keväällä valmistuisin.

Voitte arvata, miten innoissani oon kombosta uusi työ + ihan liikaa suorittamattomia opintopisteitä. Jep.

Jotta seuraavasta puolesta vuodesta selvittäisiin hengissä, aattelin aloitella kuntoiluprojektia samalla! Nykyisällään mun kuntoilu rajoittuu lähinnä siihen, että kävelen pari kertaa viikossa viereiseen Makuuniin ostamaan karkkia.

Ja koska lähdetään aika nollista, soitin jo alustavasti yhdelle lähisalille ja tiedustelin personal trainer -palveluista. Voi nimittäin olla, että tän perseen liikkeelle potkimiseen tarvitaan vähän muutakin kuin omaa tahdonvoimaa…

Mutta tästä lisää kunhan saan itseni terveeksi ja proggiksen aluille!

Vaikka on kiva olla välillä kotona ja tavata tuttuja, tulee silti hieman kaiholla muisteltua viimeviikkoista reissua maaseudun rauhaan…

“And we all sit round here in our home town
It’s so good like this, these are times we’ll miss
The memories, I hope will never fade
Glowing embers fly across the sky your”

Lostprophets – Last Summer

Lämpötiloja katsellessa taitaa olla aika myöntää, että syksy saapuu ihan kiitettävää vauhtia. Puuh. Onneksi pääsee karkaamaan vielä hetkeksi sinne Nizzaan tosiasioita pakoon.. :D

Arastelin liikkeessä expandable flap bagin vaaleaa väriä, vaikka kyseessä ei olekaan sentään ihan vitivalkoinen. Mulla ei ole tainnut koskaan (?) olla valkoista/vaaleaa laukkua, mutta tämä on osoittautunut yllättävän käyttökelposeksi jo nyt. Malli on niin rento, että laukun saa väristä huolimatta kombotettua aika kivuttomasti vaatekaappini sisältöön.

Plus löysin sattumalta omasta kaapista Zaran baltsut, jotka toimii väriltään kivasti yhteen Chanelin kanssa. Tämmöisessä perusasussa käytiin eilen Itiksessä shoppailemassa. (Pitäis varmaan säästää ennemminkin reissua varten…)

Ps. Jotta tästä varmasti tulisi maailmankaikkeuden pinnallisin postaus, voin kriiseillä vielä vähän tukasta. Nimittäin mulla on nyt varattuna aika uusien pidennysten laittoon, mutta mitä ihmettä tuolle värille tekisi?! Argh. No, onhan tässä reilu viikko vielä aikaa tehdä päätöksiä… (Eli päädyn antamaan kampaajalle vapaat kädet ja itken täällä sitten lopputulosta.)

Huippumuotia, kiireetöntä käyskentelyä pikkukujilla ja laiskottelua puistoissa – Rooma oli aivan yhtä ihana kuin vuosi sittenkin, joskin (jos mahdollista) entistä enemmän turistien valtaama. Ja kuuma!