Innostuin jokunen viikko sitten tilailemaan ebaysta kaikenlaista krääsää, josta oon sittemmin vääntänyt itselleni koruja. Tämä koruinnostus tosin iskostui muhun jo vuosia sitten, mutta vasta nyt uskaltauduin isoille vesille enkä tyytynyt lähimmän askarteluliikkeen valikoimiin. Ja hyvä niin! Löysin aika ihkuraksupoksujuttuja. Tällaisia oon tähän mennessä rakennellut DIY-hengen mukaisesti:

Noita kaikkia osia on monet kappaleet (paitsi eiffel-torneja, joita tosin joudun varmaan tilaamaan lisää kun rakastuin siihen kaikkein eniten) eli nyt suunnittelen jo täyttä häkää mitä kaikkea noista saisikaan aikaiseksi. Onneks muuten oon tämmöinen harakka joka haalii aina kaikkea turhaa ja säästää sen sitten hamaan loppuun asti.. Oon nimittäin löytänyt korukätköistänikin kaikenlaista hyödyllistä mitä voi uusiokäyttää omissa koruviritelmissä.

Ps. Harakoista puheen ollen: itse tosiaan väsäsin sateenkaarikorut omin avuin, mutta Koruharakalta löytyy myynnistä vastaavia. Tilasin joskus kitarasetin tuolta ja suosittelen Koruharakkaa lämpimästi! :)

Niitit on lähiaikoina aiheuttaneet sydämentykytyksiä useissa bloggareissa, enkä itsekään ole säästynyt lieviltä rytmihäiriöiltä aina niiteillä koristeltuja asusteita nähdessäni. Viimeimmäksi hitiksi on omalla kohdalla muodostuneet DIY-kohteet, tosin odotan jo sitä hetkeä kun niittejä alkaa pursuta silmistä ja korvista ulos – sellaisella vauhdilla mä niitä kaikkialle nykyään tunnun tunkevan.

Ja siis kirjaimellisesti tunkevan. Niittien kanssa tuunaus on oikeesti kovaa työtä! Itse olen niittini kahminut lähinnä kirpparilta, eli ostan halpoja niittivöitä ja irrotan sitten niitit niistä uusiokäyttöön. Homma tuntuu sujuvan parhaiten perinteisen keittiöveitsen avulla, vaikka aluksi typeränä menin rikkomaan melkeen kaikki kynnet taivutellessani niitä hemmetin kiinnikkeitä auki.

Kiinnittämisessä puolestaan avuksi on olleet aikanaan Hong Kongista (siis se tavaratalo – ei maa) ostetut pihdit, joilla saa näppärästi puristettua kiinnikkeet suoraksi ja sitten kiinnitysvaiheessa paikoilleen. Niittien paikoilleen säätäminen taas vaatii sormivoimaa, sillä itse en ainakaan ole uskaltautunut vielä vasaran kanssa leikkimään. Luulen että siinä puuhassa mätkisin sormet vaan entistä pahemmin mustelmille. :D

Aiemmin viikolla niititin perustylsän mustan clutchin, jonka oon aikoinaan ostanut pikkurahalla kirpparilta. Laukkua ei ole juuri tullut käytettyä kun siitä on puuttunut se jokin, mutta niitit antoi onneksi vähän särmää. Eiköhän tämä pikkuruinen piakkoin pääse kävelylle.

Alempana näkyvät valkoiset korkkarit taas on vasta työn alla. Toiseen kenkään jo ripottelin niittejä (jälleen kerran vyöstä irrotettuja) ja toinen pääsee käsittelyyn nyt viikonlopun aikana. Jos niittejä vaan riittää, saatan laitella niitä enemmänkin noihin kenkiin. (Sivuhuomio: mun jalat ei sitten ole oudosti ryppyiset vaan jalassa on ohuet ihonväriset sukat! :D)

Eilen Oscareita odotellessa päädyin taas leikkimään kloriitilla, ja ihan ensimmäisenä jatkoin jo tammikuun alussa aloitettua mut kesken jäänyttä farkkuprojektia. Farkuista lähti melkein liiankin tehokkaasti värit pois, mutta todellisen failuren huomasin vasta farkut pari kertaa pestyäni.. nimittäin ennen reisistä suhteellisen napakasti istuvista strechfarkuista oli kaiken valkaisun johdosta tullut täysin muotonsa menettäneet lököfarkut! Ensi reaktio: voi paska. Mutta! Asiaa tarkasteltuani mä oon nyt päätynyt siihen lopputulokseen, että nää saattaakin olla ihan hauskat tällaisenaan…

Vielä jos vähän tuhraa kulutuksia sinne tänne niin näistähän saattaa muodostua mun ensi kesän suosikki rentoilufarkut. Niin ja yllä näkyvissä kuvissa farkut on just pesusta tulleet, eli kyllä ne venyy ja vanuu siitä vielä vähän rennompaan muottiin. Saa nähdä tuleeko näitä pidettyä – valkaistut pillit olis mennyt takuulla käyttöön ja ollut sikäli varma ratkaisu, mut näissä on jotain kivan erilaista joten we’ll see.

Farkkujen jälkeen siirryin viskomaan kloriittia euron kirppariostokselle, eli Benettonin farkuista pätkäistyille farkkushortseille. Väri lähti yllättävän nihkeesti vaikka miten hinkkasin ja hankasin, liotin ja lotrasin. Lopputulos miellyttää kuitenkin silmää ja luulenpa etten lähde näitä enää lisää valkaisemaan. Väriin tuli kummasti uutta potkua ja syvyyttä kloriitin avulla.

Viimeinen valkaisuprojekti oli mustan paidan kuviointi Idhrenin tyyliin. Lopputulos on, ööh, ei ihan mitä toivoin. :D Paita on nyt pesussa eli esittely (jos sellainen tulee) jää toiselle päivälle.