Matkahaaveilua

Lentoyhtiöiden alekauden myötä alkoi taas se aika vuodesta, kun piti sai ryhtyä suunnittelemaan tulevan kesän reissuja. Aiempina kolmena kesänä on vietetty aikaa Italiassa + viime kesänä Nizzassa, kun taas tällä kertaa ei ollut selkeää ajatusta siitä mihin haluttaisiin suunnata.

Hakusessa oli siis “joku kaupunkiloma” ja asia ratkesi oikeastaan itsestään, kun Norwegianilla oli tarjolla melkoisen halvat lennot Pariisiin touko-kesäkuun vaihteelle. Hintaa tuli (per henkilö) 140e, sisältäen 16 euron arvoiset paikkavaraukset. Joten Pariisi, here we come!

Pariisi on ollut mulla “pakko nähdä” -listan kärkipäässä jo ihan lapsesta asti, joten superinnokkaana odottelen reissua. Toukokuuhun tosin tuntuu olevan vielä ikuisuus – eikä vähiten sen takia, että tuota ennen pitäisi saada oppari ja loput opinnot vihdoinkin kasaan…

Jossain takaraivossa kuumottelee myös ajatus siitä, että ehkä loput kolme lomaviikkoa voisi säästää elokuulle ja käydä silloin toisella reissulla esimerkiksi Barcelonassa. Oon silmäillyt tässä siis lentoja myös tuonne suunnalle. Saa nähdä, tuleeko sorruttua vielä toisenkin kerran Norwegianin alennuslentoihin…

Hiuskriisi. Taas.

Kylmäkeratiinipidennykset vol. 2 on ollut päässä nyt sen nelisen kuukautta ja niiden poisto alkaa kummitella mielessä. Aattelin, että voisi vaihteeksi olla hetken ilman pidennyksiä. Ja sitten törmäsin tietysti just näihin muutaman kuukauden takaisiin kuviin.

Argh. Rakastan tommoisia löysiä laineita ja ne toimii pidennyksissä ihan täydellisesti. Eikä siitä pääse yli tai ympäri, että oon vähän koukuttunut tähän selkää myöten lainehtivaan tukkaan. Mutta, aion pysyä suunnitelmassa ja odotella ainakin kevääseen, ennenkun otan taas jonkun toisen kutrit päähäni.

Väri on toinen murheenkryyni. Mulla on ollut viime keväästä asti tommoinen “liukuväri”-efekti (lue: helvetin pitkä juurikasvu) mut nyt voisin ehkä siitäkin luopua.

Toisaalta tää on ollut maailman helpointa, kun ei ole tarvinut käydä vähän väliä värjäyttämässä tukkaa… Mutta siinä vaiheessa kun tyvikasvu alkaa lähestyä uhkaavasti olkapäitä, on varmaan aika sanoa sille hyvästit.

Ps. Ja vielä täysin asiasta kukkaruukkuun: yllä näkyy Nizzasta kotiutettu laukkurakkauteni by Stella McCartney. <3 I-HA-NA.

Hyvästit(kö?) hiustenpidennyksille

Ahdistus ja paniikki. Tiistaina koittaa se päivä, jota oon tässä kauhulla nelisen kuukautta odottanut: käyn poistattamassa kylmäkeratiinipidennykset.

Olen jo henkisesti varautunut siihen, että olo tulee olemaan lievästi ilmaistuna outo… Hiuksista kuitenkin tulee lähtemään niin pituutta kuin paksuuttakin.

Pikkaisen tuo budjetointipuoli epäilyttää, mikään halpa harrastus kun ei kyseessä ole, mutta voi olla etten kauaa pysty pysymään kampaajan tuolista pois. Kokeilen olla pari viikkoa ilman lisätukkaa ja varaan sitten ajan uusien pidennysten laittoon, jos yhä siltä tuntuu.

Muutenkin mietityttää, mitä näille hiuksille nyt tekisi. Mulla on ollut tommoinen luonnon oma liukuväri eli suomeksi sanottuna ihan vaan valtava tyvikasvu (joskin tahallinen) tässä nyt vajaa puolisen vuotta. Joka toinen päivä vihaan tätä ja oon jo menossa värjäyttämään tyvet blondiksi, mutta sitten muutankin mieltä ja päätän tykätä tästä liukuvärilookista.

Nyt kun pidennykset lähtee, olisi hyvä sauma uudista tukkaosastoa muiltakin osin. Mutta miten, ja haluanko yleensäkään vielä luopua tästä nykyisestä väristä?

Ei oo taas helppoa tämä elämä. :D

Your lips are like wine and I want to get drunk

Hurahdin kevään ja kesän aikana ihan täysin huulipuniin. Oon jotenkin aina mieltänyt tummat ja/tai selvästi erottuvat punat äitini jutuksi ja vältellyt kirkkaita sävyjä kuin ruttoa. Mutta, keväällä menin sitten laivalla pienessä hiprakassa hetken mielijohteesta ostamaan syvimmän punaisen sävyn minkä löysin, ja se oli menoa.

Tuon jälkeen olen uskaltautunut hankkimaan muutaman huulipunan lisää, molemmat Lancôme Rouge in Love -sävyjä, ja olen rakastunut! Ihan täydellinen kestävyys ja koostuvuus noilla. Satuin myös saamaan töistä pari sävyttävää huulikiiltoa, joten niidenkin suhteen olen nyt uskaltautunut uusille vesille. Melkoinen saavutus ikuiselta nude-tytöltä!

Uusien punein kaveriksi on tietysti täytynyt hommata parit kynsilakat lisää. Mutta niitä nyt ei koskaan voi olla tytöllä liikaa, eikös vain?

Olen myös huomannut, että kun huulet varastavat huomion, ei silmämeikkiin tarvitse tuhrata aamulla liikoja aikaa. Ja tämä jos mikä on mahtavaa! Terkuin: Tänään superpunaisin huulin ja ripsivärin voimin liikenteessä oleva aamu-uninen.

Outlet-shoppailua Italiassa: Valmontone Fashion District

Joo. Terkkuja Roomasta vaan, tuli vähän shoppailtua. Ja tuossa on ehkä vain n. puolen viikon ostokset… Että mites toi loppukesän rahatilanne?

Viime vuonna kovasti hehkuttamani alennusmyynnit alkoivat suurimmilta osin kaikeksi pettymykseksi tänä kesänä vasta juuri meidän palattua takaisin Suomeen. Tämähän ei missään nimessä menoa haitannut, kuten kuvasta näkyy. En ole uskaltanut vielä kovin tarkkaan tutkia viimeisimpiä tilitietojani.

Pääsin muuten vihdoin outlet-shoppailemaan! Aiemmilla Italian reissulla haaveilin matkasta johonkin maan outlet-kylistä, ja nyt päätettiin rantautua Valmontoneen päiväreissulle.

Koska aiheesta ei ainakaan nopeasti googlettelemalla löytynyt paljoa käytännönläheistä tietoa, voisin kirjoittaa ko. paikasta muutaman sanasen.

Valmontone Fashion District Outlet sijaitsee n. 50 kilometrin päässä Rooman keskustasta. Rooman päärautatieasemalta eli Terminiltä tehdään järjestettyjä bussikuljetuksia Valmontoneen, edestakaisen matkan hinta oli nyt heinäkuussa 2012 seitsemän euroa henkilöltä (alle 3-vuotiaat ilmaiseksi).

Bussi lähti Terminin asemalta aamulla kymmenen aikaan ja paluumatkalle puolestaan suunnattiin Valmontonen päässä puoli kuuden maissa illalla. Me käytiin varaamassa paikat kyyditykseen jo edellisenä päivänä, mutta bussissa oli yhteensä ehkä n. kymmenen ihmistä joten en tiedä kuinka oleellista tuo on…

Matka sujui mukavasti ilmastoidussa bussissa maisemia katsellen. Saatiin ennen lähtöä myös lippulappuset täytettäväksi, joita vastaan puolestaan sai Valmontonen päässä jonkinlaisen lisäalennuksiin oikeuttavan kortin. Kortti ei käynyt jokaisessa liikkeessä, mutta muutamissa sillä sai vielä kymmenen prosenttia lisäalennusta.

Ensivaikutelma Valmontonesta oli siisti ja miellyttävä. Alun liikkeet oli nopeasti kierretty ja ehdittiin jo harmitella, että koko alue on muutamassa tunnissa läpikotaisin koluttu. Toisin kuitenkin kävi, ja lopulta saatiin kaikki liikkeet nipin napin kierrettyä ennen kuin olikin jo aika lähteä paluumatkalle.

Liikkeitä Valmontonessa on n. 170 kappaletta ja valikoimaa on mukavan laajasti koko perheelle. Miehille oli myös paljon kauppoja, ja tuo karvaisempi puoliskoni taisikin lopulta tehdä enemmän löytöjä. Mutta ei hätää, oman osani shoppailuista hoidin minäkin. Ja tässä hieman hintavertailuja:

Ostin Ash-merkkiset korkkarit 64 eurolla. Alkuperäiseksi hinnaksi kenkälaatikkoon oli merkitty 160e, ja Spartoo.fi:stä korkkarit puolestaan löytyvät tällä hetkellä -20% alennuksesta hintaan 128e. Eli lopulta maksoin about puolet siitä, mitä olisin nettikaupan alessa joutunut noista pulittamaan.

Andrea Morellin liikkeestä puolestaan löysin Roberto Cavallin sandaalit, alkuperäinen hinta 156 euroa. Alennettu hinta taisi olla jotain 80 euron kieppeillä, mutta liikkeen asiakkaaksi rekisteröitymällä (ilmaista, btw) hinta laski noin 70 euroon.

Siinäpä se tiivistettynä! Voin lämpimästi suositella päivän reissua Valmontoneen, jos malttaa poistua hetkeksi Rooman ytimen sykkeestä. Valmontonen (italiankieliset) sivut löytyvät täältä: http://fashiondistrict.it/it/valmontone