Jumitusjakku

Tiedättehän sen ihanan jumitusvaatteen, jossa tuntee olonsa niin kotoisaksi, että huomaa yhtäkkiä pitäneensä mokomaa vaatekappaletta viikon putkeen? No, mulla on uusi jumitusjakku. Se on ihana ja täydellinen ja paras ja… olen rakentanut asuni torstaista lähtien sen ympärille. :D

Tällaisen simppelin sunnuntaikokonaisuuden keräsin Zarasta ostetun jakkuni ympärille tänään. (Huomaa myös rakkauslaukku, jonka sain toissajouluna Mikalta – ihana mies, eikö?) Käväistiin Hakaniemen maalaismarkkinoilla ja sen jälkeen kiertelemässä Krunikassa, kun sattui olemana niin ihastuttava sää.

Viikonloppu on ollut kyllä pitkästä aikaa ihanan rentouttava! Saattanee johtua siitä, että sain kerrankin pysyteltyä töistä erossa.

Perjantaina meni lähinnä torstaisesta pressitilaisuudesta toipuessa ja illalla käytiin muutamien kavereiden kanssa syömässä Memphisissä. Juhlistettiin samalla kaksivuotista on-off-taivalta Mikan kanssa…

Lauantai sujui kevyen kaupunkishoppailun + sohvanpohjalla makoilun merkeissä. Sain muuten myös ostettua uudelle hovikuvaajalleni Mikalle synttärilahjan ensi viikonlopun varalle, mutta ei siitä vielä sen enempää. ;)

Chanel & Chains

Jos ei tuota edellisessä postauksessa mainitsemaani viittatakin puutetta huomioida, on ostosrintamalla sujunut vähän liiankin hyvin nyt lähiaikoina.

Löysin nimittäin tieni takaisin huuto.netin ja nettikauppojen maailmaan. Hups. Kotiutin edellä mainitun kautta erään aivan erityisen aarteen tuossa taannoin…

Wallet on Chain on uusin jäsen pienessä mutta kasvavassa Chanelin perheessäni. Hintaa tälle kaunokaiselle jäi käytettynäkin muutama pennonen liikaa, mutta toisaalta laukku on uutta vastaavassa kunnossa ja takuuvarmasti aito.

Silläkin uhalla että tämä alkaa kuulostaa yli-innokkaalta mainospuheelta, täytyy mainita muutama puolusteleva sananen hankinnastani. WOC nimittäin hurmasi allekirjoittaneen paitsi ulkonäkönsä, myös käytännöllisyytensä vuoksi. Vaikka olenkin isojen laukkujen ystävä, ei sellaista aina jaksa roudata mukana.

WOCin voi heittää olalle pitkällä hihnalla vaikka kauppaan lähtiessä, yhtälailla kuin käyttää iltalaukkuna tuplahihnalla. Toki laukkua voi kantaa kädessä myös clutchina ja tunkea koko ketjun piiloon.

Mitäs muuta? Käytiin eilen pimeän jo laskeuduttua prätkäilemässä Helsingin rantoja pitkin. Vaikka en muuten ihan hirmuisen innoissani syksyn saapumisesta olekaan, on näissä lämpimissä syysilloissa kieltämättä oma hohtonsa ja koko kaupungissa taianomainen tunnelma.

Tämä päivä puolestaan meni hyvästellessä erästä duuniurakkaa, tai lähinnä osaa siitä. Projekti jatkuu, mutta ensimmäinen parin kuukauden osio on takana… Niinhän se menee, kaikki päättyy aikanaan. Niin kesä kuin erinäiset proggiksetkin.

Onneksi syksyllä on monta kivaa juttua edessä, niin ei tule liikaa jäätyä muistelemaan menneitä!

Etsintäkuulutus: Viittamallinen takki

On se kumma, miten vaikeaa voi olla löytää jotain tiettyä kun sitä oikein etsii… Luulisi, että viittamallisen takin löytäminen olisi ihan piece of cake, niitä kun katukuvassa kuitenkin vuosi toisensa perään pyörii. Mutta ei.

Olen nyt tuloksetta etsinyt moista noin 1,5 vuotta ja ainoa “livenä” bongaamani yksilö löytyi Stokkalta viime keväänä suolaiseen about 450 euron hintaan. Kiitos, mutta ei kiitos! Panostan tuollaisia määriä rahaa ainoastaan kenkiin ja laukkuihin. ;)

No, etsintä jatkuu nyt tässä syksyn myötä kun ilmat alkavat viiletä ja kauppojen valikoimat muuttuvat sen mukaisiksi. So far netistä on löytynyt muutama ihan ok yksilö, mutta joko hinta on vieläkin liian korkea, tai sitten toivomani huppuominaisuus puuttuu.

Mikäli siis joku Helsingissä shoppailua harrastava sattuu moisen viittatakin bongaamaan ja vieläpä huokeahkoon hintaan (JA sattuu blogiini eksymään), ilmoitelkoon minulle ASAP kiitos! :)

Chanel, classy and fabulous!

Rooma juuri alennusten alettua on melkoinen taivas shoppailua rakastavalle. Toisin kuin usein Suomessa, alet eivät tarkoita kahta rekillistä XXS ja XXXL -kokoisia vaatteita -10% hinnoittelulla (no okei, ehkä olen myös usein ollut täällä kotimaan päässä mattimyöhäisenä liikenteessä..) vaan alet kattavat suurimman osan kauppojen tuotteista ja saattavat jo alkaessaan olla -50%. Voitte siis kuvitella riemuni, kun tajusin osuneeni Roomaan parhaimpaan aleaikaan!

Tämänhetkisen inventaarion mukaan ostettua tuli 9 paitaa, 5 kengät, 3 vyötä, 2 laukkua, shortsit, farkut, liivi, hame, kello ja koruja… Ei siis mikään turha saalis, ja vieläpä ottaen huomioon, että suurin osa noista kotiutettiin alehinnoilla. Vaikka olenkin hullaantunut kaikkiin ostoksiini, eräs nousee kyllä ehdottomasti ylitse muiden. Nimittäin…

Alunperin tarkoituksena oli käväistä Chanelin putiikissa ainoastaan eräänlaisella pyhiinvaellusmatkalla, mutta ale-ansa pääsi yllättämään viattoman kulkijan myös täällä. Eikä voi sanoa, että olisin erityisesti taistellut vastaan – kyse oli nimittäin rakkaudesta ensisilmäyksellä, kun nämä kaunokaiset kohtasin.

Coco Chanelia lainatakseni, “a girl should be two things: classy and fabulous” – näissä kengissä tämä neito ainakin tuntee itsensä sellaiseksi.

When in Rome…

Oliskos taas aika tällaiselle “kerran vuodessa” -postaukselle? Jotenkin tää blogi aina pääsee unohtumaan… vai onkohan kyse laiskuudesta ennemminkin? Nykyään on vaan liian helppo heitellä yhden kuvan/rivin juttuja sosiaaliseen mediaan, sen sijaan että kävisi täällä höpöttelemässä pidemmät tarinat tapahtumista. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuluu järkkärillä otettuihin kuviin vs. kännyräpsäisyt!

Mutta niin, asiaan. Käytiin Roomassa kahdeksan päivän reissulla ja siitähän se idea sitten lähti postailla tänne pitkästä aikaa. Jos Milano viime kesänä vei palasen sydämestäni, niin saman onnistui tekemään myös ihastuttava ja karunkomea Rooma! Kiehtova kaupunki, jonne on ehdottomasti päästävä takaisin.

Roomassa oltiin yllä näkyvän hahmon kanssa 29.6.-7.7. – ajankohta, jolla oli sekä hyvät että huonot puolensa. Kaupunki oli täynnä turisteja ja autenttista fiilistä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta toisaalta säät suosivat ja alennusmyynnit alkoivat heti kuun vaihteessa. Win!

Nähtävyyksistä tuli kierreltyä pakolliset ja vielä vähän päälle, joskin sisälle maksettiin ainoastaan Vatikaanimuseoon. Onneksi ns. “must-see” Vatikaani museoineen on nyt nähty, sillä koko mesta oli sen verran suuri pettymys että voi ensi reissulla suosiolla sitten skipata… Valtavat turistimassat ja selkeä kaupallisuus söivät fiilikset täysin. Oli tosin kiva nähdä alla näkyvä Laokoon-ryhmä livenä.

Siinä vaiheessa kun historialliset nähtävyydet alkoivat työntyä silmistä ja korvista ulos, aikaa pyhitettiin ravintoloissa istuskelulle ja puistossa maleksimiselle sekä tietenkin sille alennusmyynneissä shoppailulle. Näistä etenkin jälkimmäistä tuli harjoitettua siinä määrin, etten ole reissun jälkeen uskaltanut vielä vilkaista verkkopankin puolelle…

Italiassa alennusmyyntien aikaan olevat tietänee, että meno on hieman toinen kuin kotoisessa Suomessa. Mutta shoppailuista lisää toivon mukaan toisessa postauksessa, ellen taas vahingossa katoa seuraavaksi vuodeksi… ;D