Allure of the Seas ft. Välimeri – Viikkokalenteri

Alle viikko reissuun, jeij! Ja tasan viikon päästä näihin aikoihin ollaan astumassa laivaan. <3 Saatiin vihdoin vähän sumplittua suunnitelmia laivan aktiviteettien osalta, eli varattiin ekaksi illaksi ruokailu Chops Grille -raflaan ja meripäivälle viininmaistelua. Satamien osalta ei olla vielä sen suurempia suunniteltu, viikon kalenteri näyttää siis tältä: 28.5. Lähtö: Civitavecchia, Italia
29.5. Napoli, Italia (7-20)
30.5. Merellä
31.5. Barcelona, Espanja (5-18)
1.6. Palma, Espanja (8-16)
2.6. Marseille, Ranska (9-18)
3.6. La Spezia, Italia (8.30-20.30)
4.6. Paluu: Civitavecchia, Italia

Kaupungeista meille ainoana uutena tulee Marseille, mut sielläkään ei ole mitään must see -juttua, paitsi ehkä vierailu ihan parhaassa miesten vaateliikkeessä Devredissä. La Speziasta todennäköisesti otetaan juna Pisaan ja käydään vihdoin tsekkaamassa se pakollinen, eli kalteva torni. Napolin satamasta taas haluaisin suunnata Amalfille, mut täytyy vielä tutkia miten tää olisi fiksuinta toteuttaa.

laivalla6

Muiden satamien osalta tarkoituksena on vaan nauttia ja mennä fiiliksen mukaan – tää on osoittautunut varsin toimivaksi järjestelyksi. Me ei jotenkin innostuta järjestetyistä (ja suhteellisen hintavista) päiväretkistä, joilla on pakko ryysätä ryhmän mukana joka suuntaan.

Yksi missio mulla tosin tälle reissulle on, ja se saattaa vähän määritellä tekemisiä ja menemisiä… Melkoinen treasure hunt luvassa! Mutta ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa. ;)

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Ah, can haz uusi tukka! <3 Miten paljon voikaan pieni juttu piristää? Viime kampaamokäynti oli about puoli vuotta sitten, eli oli jo vähän aikakin tehdä jotain hamppulatvoille. Vielä kun oppis tekemään itse yhtä ihanat laineet. Jostain kumman syystä mun väkerrykset näyttää aina lähinnä siltä kuin 6-vuotias sukulaistyttö olisi päästetty vauhtiin. Kampaamon jälkeen kävin lounastreffeillä työkuvioista tutuksi tulleen kaverin kanssa. Juteltiin mun työ(ttömyys)tilanteesta sekä siitä, miten voitais kenties tulevaisuudessa jatkaa hyvin aiemmin jo sujunutta yhteistyötä. Katsellaan, eihän sitä tiedä mitä tässä virittelee lopulta käyntiin. Mulla on avoin mieli kaiken suhteen. :) P5061367

Oli tarkoitus mennä tänään salillekin, mut ilmeisesti henkisesti raskaahko alkuviikko teki tehtävänsä ja veto oli niin pois, et päätin skipata. Don’t skip the leg day jne., mutta tällä viikolla taidan kyllä tehdä senkin ja jättää salin kokonaan välistä. Oon vuosien varrella oppinut suht hyvin kuuntelemaan kroppaa, ja nyt on levon paikka.

Mut että lieviä lusmuilumorkkiksia lukuun ottamatta fiilis on varsin jees. Plus loppuviikolle on luvassa niin kivoja menojakin, että ei tässä onneks paljoa ehdi kotona masistelemaan. Jeij!

“Sä saat potkut!”

Okei, asiaa ei ilmaistu ihan noin hjallismaisen tylysti, mutta viestin ydinajatuksesta tuli kuitenkin todellisuutta eilisen työpäivän päätteeksi. Sain elämäni ensimmäisen lopputilin.

Koska tilanne on mikä on, ja koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Mitään sen suurempaa draamaa ei irtisanomiseen siis liittynyt, ja tiedän että päätös oli vaikea sille toisellekin osapuolelle. Kolmen hengen firmassa ei kuitenkaan ollut kovin montaa kenestä valita – etenkin kun yksi meistä (tai: heistä) sattuu olemaan firman toimari.

Tämä uhkakuva on leijaillut yllä jo pidemmän aikaa, joten aivan puskista päätös ei tullut. Mutta järkytti se silti, tietenkin. Ei kai kukaan ole koskaan kokenut irtisanomista erityisen mukavana toimenpiteenä, vaikka miten olisi osannut asiaan henkisesti varautua.

P3160397

Eilinen ilta menikin sitten, no, hieman eri merkeissä kuin miten olin alunperin ajatellut maanantai-illan viettää. Sali vaihtui sohvan nurkkaan ja treenijuoma pullolliseen (jos toiseenkin) punkkua. Koska mikäpä muu hukuttaisi murheet ja surut yhtä turvallisen lämpöiseen syliinsä, kuin tuo ihana mutta petollinen punainen juoma.

Työvelvoite jatkuu vielä pari viikkoa, mikä on katkeransuloista sinänsä. Jollain tapaa oli aamulla helpompaa riuhtaista itsensä töihin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuin jäädä sängyn pohjalle hiljaisuutta kuuntelemaan. Kääntöpuolen taas voi varmasti jokainen ymmärtää – motivaatio ja innostus siihen varsinaiseen työntekoon ei ehkä näissä olosuhteissa ole aivan huipussaan. Vaikka parhaani toki yhä yritän tehdä.

Mitäs nyt sitten? Ei muuta kuin hetki puhaltelua ja sitten leuka ylhäällä uusia haasteita etsimään. Elämä ei lopu tähän, ja ehkä tämä on jonkin uuden hienon alku. Kyllä mä pärjään.

Ensimmäinen viikko herkkulakkoa takana – miten meni?

No ei oo mennyt ihan niin kuin Strömsössä, ei. Dieetti kosahti heti alutekijöissään omaan mahdottomuuteensa, eli viikonlopun jo aiemmin sovittuihin menoihin. Kun piti valita perjantaina rahkan ja punkun + juustojen ynnä muiden herkkujen välillä ystävän saapuessa iltaa istumaan ja uutta asuntoa tsekkaamaan, voitte arvata mikä taho voitti.

Sunnuntaina puolestaan riisiä ja kanaa enemmän houkutteli tuohon ihan lähistölle avautunut Fu Man Lou -raflan buffa (suosittelen!!), jossa suuhun saattoi eksyä friteerattu herkku jos toinenkin. Iltalehden horoskooppikin sen tänä aamuna tiesi kertoa:

Viikonloppusi sujui varsin merkillisellä tavalla, olet itsekin hieman ällistynyt. No mokailu on ihan normaalia, rapatessa roiskuu. Tällä kertaa tavallista enemmän.

Mulla ei nyt jotenkin ole sydän mukana tässä projektissa. Oon perustyytyväinen omaan kroppaani tällaisenaan, mikä on tietysti hieno asia, mutta ei varsinaisesti auta pyrkimyksissä kohti siistimpää kesäkuntoa. Ja jotenkin tää kevät on niin ihmeellisen täynnä mitä hauskempia menoja ja tapaamisia, etten vaan yksinkertaisesti saa itsestäni esiin sellaista pingottajaa joka raahaisi omia eväitä mukaina ja siemailisi jäävettä kaikesta kaloripitoisesta juotavasta kieltäytyen. Ja koska punkku. <3

  

Ei tilanne kuitenkaan täysin toivoton ole, nimittäin se toinen päätavoite eli karkkien vähentäminen on sujunut ihan ok. Viikonloppuna tosin repsahdin (siinäkin), mut ainakaan en oo enää jatkanut jokapäiväistä napsimista. Ja viime viikolla arkipäivät söin suunnitelman mukaan, enkä palannut aina töistä kotiin kaupan herkkuhyllyjen kautta kuten sitä edellisellä viikolla.

Myös treenimotivaatio tuntuu taas löytyneen jäädäkseen – ainakin toistaiseksi, knock on wood. Salilla kävin viime viikolla kiltisti sen neljä kertaa, mikä suunnitelmaan kuuluukin. Mut että tällaista tällä kertaa. Hyvillä fiiliksillä repsahteluista huolimatta kohti uutta viikkoa – elämässä on kuitenkin muuta ihanaa ja tärkeätä vaikkei se sixpack sieltä esiin kuoriutuisikaan. ;)

Karkkilakko (taas) ja kadonneen kesäkunnon metsästys

Tervehdys, oi heitteillejätetty blogini. Voisi luulla että mulla on kiireinen ja tapahtumarikas elämä kun en niin sanotusti ehdi bloggaamaan, mut todellisuudessa en tajua mihin päivät oikein katoaa. Aamulla töihin, töiden jälkeen pari tuntia lööbausta, sitten salille jos tähdet ovat kohdillaan ja kappas, onkin aika suunnata nukkumaan.

Siitä parin tunnin lööbauksesta puheen ollen. Oon jälleen ajautunut siihen pisteeseen, missä en osaa kyseistä toimea suorittaa ilman herkuttelua. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. Omat lempparisyyt heittää rotsi niskaan ja suunnata kohti kaupan irtokarkkilaareja:

  • Kävin salilla vaikka ei huvittanut.
  • Onnistuin jossain ja oon iloinen.
  • Epäonnistuin jossain ja vituttaa.
  • On hyvä päivä.
  • On huono päivä.
  • On ok päivä, mutta tylsistyttää.
  • TV:stä tulee “jotain minkä kanssa on pakko herkutella”
  • TV:stä ei tule mitään, joten on pakko herkutella.

Jne. jne. tajuatte varmaan pointin.

tough-decision

Mä en kuulu niihin ihmisiin jotka välttelee herkkuja kuin ruttoa kaloreiden tai minkälie pelossa. Mielestäni on varsin ok syödä silloin tällöin terveellisen ruokavalion ohi, etenkin jos pääsääntöisesti tekee fiksuja valintoja arjessa. Se kuuluisa 80-20 jakauma toimii omalla kohdalla varsin mainiosti.

Mutta! Viime viikolla “herkkupäiviä” oli varmasti enemmän viikossa kuin niitä herkuttomia ja taidettiin muutenkin mennä lähinnä fifty-sixty jakaumalla. Ja mitä enemmän niitä herkkuja nassuun lappoi, sen enemmän unohtui syödä välissä niitä ravitsevia ja terveellisiä valintoja.

clean-eating-meme

Joten, ei auta taas muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön ja karkkilakko kehiin. Oikeastaan kyse on herkkulakosta, mutta mulle se suurin “ongelma” on aina ollut ja tulee aina olemaan nimenomaan karkit. Voisin elää irttareilla.

Toisin kuin tuossa alkuvuodesta, nyt en missään nimessä aio kiduttaa itseäni viittä viikkoa. Sen sijaan otan kahden viikon nollatoleranssin, jonka jälkeen palautan herkkupäivät/-hetket FIKSUSTI ruokavalioon. Let’s be honest, tämän homman taustalla ei ole vain pyrkimys terveellisempiin elämäntapoihin vaan ihan vanha tuttu kesäkunnon tavoittelu. Viime viikkojen syömingeillä ollaan oltu lähempänä “not fat just bulking” -mentaliteettia.

Lisähuomiona: ei sekään varsinaisesti haittaisi, jos toukokuun risteilyllä Välimerellä patsastelisi astetta timmimpi Miia. Joten, tästä se lähtee! Taas!